kun mieli ei jaksa

Minusta tuli yleissairaalapsykiatrian

osaston potilas

”vitosen kakkonen”

– uusi identiteetti muiden

ykköstenkakkostenkolmosten joukossa.

Minusta tuli

monta kummallista sivua lisää

potilaskertomuskansioon,

jonka kannet repsottavat ja joista

nimi on kertaalleen muutettu.

Minusta tuli yksi etsijä lisää

minuuden, oman elämän ja diagnoosien viidakossa

jossa keltainen pilleri tuo unen ja valkoinen pilleri lievittää ahdistusta.

Minä annoin itselleni luvan olla heikko,

eikä yrittää jaksaa enää yhtään enempää kuin on pakko.

 

Diagnoosina F43.1. Traumaperäinen stressihäiriö. Se on vienyt elämästäni voimia liian monta vuotta. Se on vienyt minut helvettiin ja takaisin. Miksi?

 

Sinun tekosi jälkeen

minä makasin

kylpyhuoneen lattialla

niin kauan

että kaakeleiden urat

piirtyivät ihooni.

Ja koko sen ajan

minä rukoilin olevani kuollut.

—————————–

minulla oli niin kylmä

jokainen soluni tuntui

jäätyneen kivusta ja häpeästä

silmäni olivat sokeat

suolakyynelten yliannostuksesta

helvetissä

ei ole ikuista tulta

helvetti 

on nyt minun sielussani

ja minua paleltaa niin kovin

 

Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan oikein. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy. Vuosien terapian jälkeen minäkin jo uskon sen, että syy ei ollut minussa, vaan tekijässä. Mikään ei oikeuta sitä, mitä minulle on tehty. Ei mikään. Ei koskaan.

 

suhteet oma-elama mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *