kun teki mieli tirvaista ja kokemuksia kehoterapiasta eli kuitenkin hyvä päivä

”Hei sä oot naimisissa”, huudahti eräs elämän kanssamatkustaja. ”Onko sulla lapsia?”

Sanoessani, että ei ole tämän elämän kanssamatkustaja kaivaa taskustaan puhelimen ja iskee silmieni eteen kosketuksesta vaihtuvan kuvashown omistaan.

”Kato, tästä sä jäät paitsi. Mun mielestä lapsettomat ihmiset on tajuttoman itsekkäitä. Ootteko te ajatellu ees adoptoida kehitysmaasta?”

Tässä oli se hetki keskustelua, jolloin melkein tirvaisin. Mieli teki. 

En tirvaissut, ei ole rikossyytettä tulossa. En edes jaksanut selittää koko tapahtumasarjaa vaan lähdin eri suuntaan.

Itsekästähän tämä elämä on. Tajuttoman itsekästä.

Haluta itselleen jotain, mitä muilla on. Lapsi.

Ja ratketa lähes raivosta, kun keskeytyneen hormonihoidon takia kierto tuntuu menneen ihan sekaisin. No ihmekö tuo. Kohtuakin tekisi mieli tirvaista, että tee p****** edes sinä hommasi oikein. En tirvaise. Silitän alavatsaa. Muistan aamupäivää.

Tapasin nimittäin fysioterapeutin kehoterapian merkeissä. Setä Psykologi nimittäin sai taannoin päähänsä, että joskus toistuvia traumatapahtumia kohdanneet ihmiset ovat hyötyneet kehoharjoitteista. Ja oli vakuuttunut siitä, että minä kuuluisin siihen kohderyhmään. Ja että siitä olisi hyötyä ennen kaikkea dissosiatiivisuuden hoitoon, kehon havainnointiin ja oman kehon hyväksymiseen.

Niin varattiin aikaa ja niin minä tapasin mukavan tädin. Makasin selälläni hoitoalustalla ja sanoin, että pelottaa. Fyssari kertoi tekevänsä akupainantaa jalkapohjiin. Selitti aina pisteen, mitä paineli. Ja kyseli välillä oloa. Ja tiedättekö, ENSIMMÄISTÄ KERTAA sitten niiden vaikeiden kokemusten jälkeen jonkun vieraan ihmisen kosketus tuntui HYVÄLTÄ. Ei pelottanut enää, ei ahdistanut. Oli rento ja väsynyt olo. On paineltu tietoisuuspistettä ja kipupisteitä ja hormonitoimintapisteitä ja jos vaikka mitä. Ensi viikolla uudelleen. 

Melkoinen ristiriitaisuuksien päivä. Yksi idiootti ja melkoisen viisas Setä Psykologi. Ja mukava fysioterapeutti. Tunneskaala on kiskonut pohjamudasta ilopilveen. Ilopilveen on hyvä nukahtaa.

Ehkä tässä elämässä onkin enemmän toivoa, kuin uskoinkaan.