lomalla terapiasta

Loma terapiasta on tuntunut vähän tältä:

No ei nyt sentään hukkumiselta, mutta pyörteeltä. 

Varsinkin keskenmenon jälkeen olisin toivonut, että Setä Terapeutti ei olisi ollut lomalla. Tai ainakaan viiden viikon lomalla. Tai että loma ei kestäisi elokuulle asti.

”Mietitäänkö sulle loman ajaksi jotain korvaavaa tyyppiä täältä?”

”Ei tartte, kyllä mä pärjään. Eihän se kesä nyt niin pitkä ole.”

Setä Terapeutti on viisas. Niin viisas, että aavisti jo ennalta kesän haasteellisuuden. Minä taas olin sen verran tyh itsepäinen, että totesin hymyillen pärjääväni.

Ja pärjäänhän minä. Hampaat irvessä. Silmät välillä kyynelissä. Painajaisiin säpsähtäen.

Keskenmeno viritti aborttiunet takaisin. Niiden olisin suonut jääneen jo jonnekin pinnan alle, upoksiin. Lopullisesti.

Viime yönä näin unta, missä lääkäri vielä kerran kysyi, haluanko keskeyttää raskauden. Tässä unessa lääkäri jatkoi kertomalla, että koska nyt teen tämän valinnan, niin sen takia en koskaan, koskaan tule saamaan elävää lasta.

Se oli onneksi vaan uni. Enkä minä (kovasti) itseäni keskeytyksestä piiskaa. Välillä, niin kuin viime yönä, vaan mietin, mistä sitä on päästänyt irti.

Ne eivät ole helppoja tunteita. Eikä raskauden keskeytys ole helppo asia. Ainakaan minulle.