mitä pitää kertoa työnantajalle?

Nyt lapsettomuushoitojen myllerryksessä olen miettinyt sitä, mitä pitää kertoa työnantajalle ja paljonko työnantajalla on oikeutta tietää

minun henkilökohtaisesta elämästäni.

Törmäsin tähän kysymykseen, kun yritin saada siirtovapaita munasolupunktiolle ja alkionsiirrolle. 

Kerroin esimiehelle siirtovapaiden siirtämisen toiveeksi ”toimenpiteen naistentautien poliklinikalla”, eikä hän punastuttuaan kysellytkään enempää.

Tiistainen osastolle joutuminen helpotti tilannetta siinä, että sain sairaslomapaperiin jonkun muun diagnoosin, kuin icsi-hoidot.

Keskiviikkona tuli tekstiviesti, jossa todettiin, että minun on oltava torstaina (siis siirtopäivän aamuna) toimistolla ja että en voi ko.päivälle saada virkavapaata työjärjestelyjen takia. Kävin siis töissä palaveeraamassa, ajoin tuhatta ja sataa alkionsiirtoon ja loppupäivän tein etätöitä kotoa.

Isä hermostui, kun avauduin esimiehen tavasta torpata haettu virkavapaa. Hänen maailmankuvansa mukaan minun olisi pitänyt jo kuukausi aikaisemmin ilmoittaa esimiehelle ja työnantajalle, että olemme aloittamassa lapsettomuushoitoja ja että sen tiimoilta tarvinnen virkavapaata. Minä hermostuin, koska minun mielestäni meidän perheen lisääntymistoiveet eivät työnantajalle kuulu.

Teen liikkuvaa ja laaja-alaista työtä, johon ei oteta edes sijaista muutaman päivän vuoksi. Ymmärrän sen, että äkillisistä sairastumisista koituu hammasten kiristelyä työpaikalla ja ylimääräistä säätämistä, mutta oikeuttaako sekään työnantajaa olemaan tietoinen lapsettomuushoidoista?

Eihän kukaan sitäkään työnantajalleen kerro, jos yrittää ajoittaa ovulaationsa ja yhdynnät tarkkaan lapsen saannin toivossa. Ja että ylipäätään on lapsen teko meneillään. Vai kertooko?

Mitä mieltä te muut olette? Paljonko pitää kertoa vai pitääkö? 

Minä taidan olla niin palikka, etten vaan tajua..