miten meni viikko (noin niinku omasta mielestä)?

TGIW! To-del-la. 

Koko viikon aamuvuoroa tehneenä voin sanoa, että olipa kooma. Joka aamu töihin 6.30, herätys 4.45. Vähäiset unet, järkyttävä sijaishärdelli töissä. Omat ja lainalapset. Liikaa muistettavia asioita. Liian monta vetovastuuta (siis ihan koko viikko) ja liian monta aloituskeskustelua. Mitä siitä seurasi?

• Pissitin lapsia ja avustin pukemaan ulos. Yksi vastarannankiiski ei halunnut millään pukea. Täti auttaa. Riisutaan ja puetaan. Lapsi katsoo silmät suurina ja vähän hämillään, ei puhu mitään. Viereen tulee toinen lapsi, joka näyttää vähintään yhtä hämmentyneeltä ja kysyy: ”Miksi sä puit tolle mun vaatteet?” NiinPÄ. Opetus: hiero unihiekka silmistä ja varmistu lapsen henkilöllisyydestä ennen kuin autat.
• Kilisytin pihalla siivouskelloa. ”Siivotaan!” Lapset lopettivat hipan. Yksi huusi keskeltä pihaa, että mitä. Minä huudan, että lelut. Monta huutaa, että ei täällä ole leluja, kun tänäänhän on vaan pelattu pihapelejä. Opetus: juo kuppi kahvia ennen ulkoilua ja ennen siivouskelloa vilkaise, mitä todellisuudessa on pihassa.
• Menin nukkariin kirja kainalossa. Peittelin, silitin. Laitoin cd:n paikoilleen. Istahdin nojatuoliin. Vartin lukemisen  päästä sijainen tulee hieman nolona sisään. ”Anteeksi, mutta sun olis ehkä pitänyt olla siellä viikkopalaverissa…” Opetus: katso kalenteria.
• Menin pienten nukkariin valvomaan. Yksi lapsista piti herättää aikaisemmin. Silittelin ja maanittelin hereille. Lopulta heräsi. Ihan väärä lapsi! Oikea koisi makeasti alasängyssä. Väärän lapsen takaisin nukuttaminen olikin haaste! Opetus: vieraassa nukkarissa tsekkaa aina lapsen nimi sängyn päädystä.
• Pääsin töistä. Lähdin autolle. Autolla huomasin, että avaimet puuttuu. Takaisin sisälle. Välipalalaiset olivat ilahtuneita nopeasta paluusta. Avaimet mukaan ja takaisin autolle. Autossa huomasin, että puhelin puuttuu. Takaisin sisälle. Välipalalaiset ilahtuivat jälleen. Joku jo hihitti. Puhelin mukaan ja takaisin autolle. Autossa huomasin, että käsilaukku puuttuu. Takaisin sisälle. Välipalalaiset hirnuivat tässä vaiheessa. ”Niin, aina kun lähtee jonnekin niin kannattaa tarkastaa, että kaikki on mukana.” Mikä konkreettinen tapa opettaa se lapsille! Opetus: pidä omat kamat kassissa ja kassi hollilla. Laita puhelimeen muistutus, että ”ota kassi” ja pidä puhelin taskussa.
• Pihalla katseltiin lintuja. ”Kato, kotka!”, sanoi yksi. ”Harakka”, minä korjasin. ”Varis”, korjasi viisivuotias. ”Mä näin ton eilen lintukirjassa. Pitäiskö sun pestä sun lasit?” Opetus: Älä luule, katso. Ja pese ne lasit.

Että TGIW. Täti lepää vähän ja lähtee ylihuomenna uuteen nousuun, vielä 3 päivää aamuja. Jännä nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan. Ehkä vähän liiankin jännä.