”..mutta NYTHÄN sä voit matkustella ja ostella kaikkia ihania juttuja!”

Tapasin kirjastossa yhden vanhan kaverin. Emme ole nähneet vuosiin, siis ehkä kolmeen. Hänen jaloissaan hääräsi reipas kolmivuotias ja mahasta päätellen toinen tulee hetkenä minä hyvänsä.

”No entäs sun lapset? Siis kai teillä jo jokunen on?”

”No itse asiassa ei ole. Työn alla tosin”, sanon ja vit ketutuskäyrä kilahtaa jo ihan kupoliin. Voinko juosta? Saanko heittää kirjat seinään ja paeta? 

”Mut HEI – sähän elät maailman parasta aikaa! Nythän sä voit matkustella ja ostella kaikkia ihania juttuja!”, sanoo hän ja viilettää ohi lainausautomaatille.

Kappas. Niin voisinkin. Voisin varata matkan Aruballe. Tai Uuteen Seelantiin. Ottaa virkavapaata. Tilata netistä jonkun ihan perkeleen kalliin laukun tai kengät tai käydä Artekissa tai Vepsäläisellä.

Tai sitten voin valmistautua pankkilainaneuvotteluihin, joiden tavoitteena ei ole mikään edellä mainittu. En ihan vielä ole päättänyt, miten asia pankissa pitäisi esittää. Sanotaanko suoraan, että ”ajateltiin ostaa spermaa” vai kysytäänkö lainaa ”kodin kunnostustöihin”?

Ajattelin (tai me ajattelimme) kustantaa ainakin yhden luovutetuilla sukusoluilla tehtävän hedelmöityshoidon. Tai kaksi. Tai kolme. Ja äkkiseltään laskettuna siihen voi mennä joko 1500 – 2000€ tai lähemmäs 8 000€. 

Niin, toiset viettää elämänsä parasta aikaa, reissaa tropiikkiin etsimään itseään tai kalustaa kodistaan Dekon kakkosversiota. Eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta jos saisin valita, lähtisinkö mielummin Aruballe vai aloittaisinko hormonipiikkien pistämisen, niin varmasti lähtisin ensin sinne aurinkoon. Ehkä piikin pistäminen hienosti ruskettuneeseen mahanahkaan tuntuisi vähemmän kurjalle. Kyllähän noilla summilla tekisikin jo vaikka mitä. 

En tarvitse tähän kommentteja siitä, että lapselle ei voi laskea hintaa. Ei voikaan. Mutta jossain kohtaa ihan oikeasti tulee taloudellinen raja vastaan, ainakin näillä tuloilla. 

Hullun hommaa, ajattelee moni. Syytää rahaa johonkin vähintäänkin epävarmaan. ON! Ihan idioottia. Ja silti olisin myymään auton ja kaikki soittimet,  asumaan 20m2:n asunnossa kaksin, syömään koko loppuelämän purkkihernekeittoa ja perunavelliä, jos tietäisin, että sillä satsauksella saisin hoidon onnistumaan.

Että seuraavan kerran kun tekee mieli kommentoida lapsettoman pariskunnan rajattomia rahankäyttömahdollisuuksia, kannattaa edes sekunti miettiä, voisiko rahalle olla oikeasti jotain älyttömän tärkeää käyttöä. Niin kuin lapsettomuushoidot.

(muoks. tähän astihan hoitoihin on mennyt kaikkineen n.2000€)