nillitystä

Takana on rankka viikko. Useammat itkupotkuraivarit ja muutamia mustelmia. Nyt tekee mieli nillittää.

Miten toivoisin, että kotona lapsia opetettaisiin sietämään pettymyksiä! Lapsi ei voi saada kaikkea, mitä haluaa. Eikä lapsi saa päättää kaikesta. Ainakaan minun logiikkani mukaan. Aikuisen tehtävä ei ole olla lapsen paras kaveri. Aikuisen tehtävä on olla aikuinen ja kasvattaja. Siihen pakettiin kuuluu rajojen asettaminen, niissä pysyminen ja myös pettymysten tuottaminen. 

Mitä tulee ruutuaikaan, niin siitä voisin tehdä opinnäytetyön. 3-vuotiaan ei todella tarvitse viettää tabletin ääressä muutamaa tuntia päivittäin. Ei tarvitse. Ei ole olemassa mitään, millä sen voisi perustella. 5-vuotiaan ei tarvitse osata ladata itselleen GTA:ta tai mitään muutakaan K-18- materiaalia. 

Ja tästä oivalla aasinsillalla ikärajoihin. Ikärajat on laitettu peleihin ja elokuviin lapsen suojelemiseksi. Ei siksi, että joku tyyppi olisi halunnut olla kusipää ja kieltää lapsilta (ja aikuisilta) kivan kokemuksen, vaan siksi, että niillä pyritään suojelemaan lapsen psyykettä. Lapsi on herkkä. Lapsen mieli on herkkä. Lapsen psyyke ei osaa käsitellä valmiina annettua materiaalia samalla tavalla kuin esimerkiksi luettua tarinaa. Ei lasta tarvitse karaista pahaa maailmaa vastaan näyttämällä pahoja elokuvia. Kyllä elämä huolehtii siitä, että jokainen joutuu kasvamaan. Aikuisen tehtävä on suojella lasta ja lapsuutta ja sitä, että lapsi ei joutuisi liian nopeasti kasvamaan. Ei ole oikein näyttää leikki-ikäiselle K-9- elokuvia tai viisivuotiaalle Bondeja ja Taru Sormusten Herroja. Lapsen altistaminen väkivalta- ja kauhuviihteelle on tietoista vahingontuottamista. Ja se on väärin.On eri asia lukea viisivuotiaalle esimerkiksi Tolkienia kuin näyttää se elokuvana. Lapsi kuvittelee kirjan mielessään ja monesti se on paljon väkivallattomampi ja kauhuttomampi kuin aikuisille tehty versio. 

Jos minä saisin päättää, niin yhdessäkään päiväkodissa (tai kodissa) ei vietettäisi Halloweeniä. Kauhussa ei ole mitään hienoa. Ei mitään loistetta, ei mitään hauskaa. Kauhu on jotain, mikä vaurioittaa. Lamaa. Jättää jälkiä. Elämässä on ihan riittävästi kauhistuttavia asioita ilman, että niitä pitää lapsille tietoisesti lisätä tai tyrkyttää. Lapsi ansaitsee saada turvallisen lapsuuden, jossa ei tarvitse pelätä. Moni aikuisen mielestä hauska juttu ei tunnu lapsesta hauskalta. Moni aikuinen muistaa lapsuudestaan niitä kauhukokemuksia, kun vanhemmat pelottelivat tai kun on säikähtänyt todella kovasti jotain. Harvemmin niissä on mitään kovin hohdokasta ja hauskaa. Lähinnä kiusaantunut olo siitä, että itseä pelotti tai että meinasi itkettää.

Mikä siinä on niin vaikeaa? Siinä, että omalla toiminnallaan turvaisi lapsen kasvua ja kehitystä. Loisi turvallisen ympäristön kasvaa ja olla. Antaisi lapsen rauhassa olla lapsi. Pieni, välillä avuton. Ohjaisi kohti hyvää. Kannustaisi, rohkaisisi. Ei pelottelisi tai altistaisi väkisin millekään sellaiselle, mikä ei ole lapsen edun mukaista.