Tänään on viimeinen lomapäivä. Enkä voisi olla onnellisempi. Loma on ollut hyvä loma. Viikossakin ehtii rentoutua. Minun pelastukseni oli varmasti se, että ensinnäkin lomaa oli vaan viikko. Siinä missä koko muu perhe reissasi pidemmällä, me jäimme kotiin. Toisekseen tämän viikon pelastava tekijä oli auton korjaaminen. Koska auto oli korjaamolla hurjat kolme päivää, otin lähituntumaa lähialueen rantoihin ja kallioihin ja metsäpolkuihin. Aivan loistava asia! Harvoin olen uinut viikon aikana kolmesti päivässä, välillä neljästi. 🙂 Oli aikaa pysähtyä. Ihailla kesäluontoa. Kuunnella lintujen laulua. Olla.

Autollisena olisin (niin kuin suunnittelin) reissannut kummilapsia katsomassa Hämeessä ja Päijät-Hämeessä. Vähintään siis kokopäivän – kahden päivän reissuja. Nyt olen käynyt pisimmillään 25 km:n päässä, ystäväni apuna Kodin Terrassa kantamassa terassilleen betonilaattoja. Muuten olen lähioleillut ja nauttinut siitä. 

Olen päässyt irti lomilla iskevästä suorituskeskeisyydestä. Miksi sitä pitäisi ehtiä nähdä vaikka mitä? Käydä vaikka missä? Hyötykäyttää jokaikinen vuorokauden tunti, minuutti? Eikö paras hyöty ole kuitenkin siitä, että lepää, rentoutuu ja saa vaan olla? Lataa akkuja taas töihin ja arkeen. Ja lomallakin voi olla arkea, hyvää arkea. Vähän lunkimmin vedettynä. Laskin, että olen käynyt viimeisen kahden viikon aikana yhdeksällä eri rannalla. Uimassa lukuisia kertoja. Olen keinunut takapihan keinussa, kuunnellut puiden huminaa ja luistanut kotitöistä. Olen nauttinut kallioista varpaiden alla. Olemme iltaisin viihtyneet sohvalla, vierekkäin ja kainalokkain.

Helle. Maalaushelle. Seksihelle. Uimahelle. Mekkohelle. Paljasvarvashelle. Olen viuhtonut menemään sarissa. Mekoissa. Tukka on välillä ollut täysin takussa, pääasiassa uimisesta. Uimatakkua ei minulla vielä ole tänä vuonna ollutkaan. *virn*

Kohta maalaan verholaudat. Illalla laitan verhot olohuoneeseen paikoilleen. Vähitellen palaan arkeen, mutta sitä ennen rentoudun vielä rannalla, luen sarjakuvia keinussa, pussailen Miestä ja selvittelen hiuksia.