Eilen se iski. Istuin lattialla, sylissä kaksi lasta. Selän takana toiset kaksi kiehnäämässä, roikkumassa. Kikatuksen määrä oli pienessä eteisessä jo korvia huumaavaa. Pieniä villasukkia, sukkalukkoja, kurahousujen lahkeiden laittamista saappaiden päälle. Pipon kanssa ”kuka siellä”- loruttelua. Vetoketjujen vetämistä, kaulaliinan tarkistamista. Hipsutuksia. Taputuksia. 

Koko sen ajan, kun autoin lapsia ulos, takaraivossa jyski kaksi sanaa. Vaikka kikatin mukana, vaikka hymyilin, vaikka loruttelinkin. Kaksi sanaa. Joku muu.

Joku muu saa herätä näiden pienten kanssa joka aamu. Joku muu saa unenpöpperöisen pusun poskelleen. Joku muu saa kyllästymiseen asti taistella pissillä käymisestä, sukkahousujen pukemisesta, mitämälaitantänäänpäällekunmunlempipaitaonpesussa-raivon kanssa neuvottelemisesta, lelupäivän mähaluunjustsenlelunmikäjäisinnemummolaan-neuvottelemisesta. Joku muu saa kuulla autossa matkalla päiväkotiin, että ”äiti, mä rakastan sua” tai että ”miks sun pitää mennä töihin?”. Joku muu saa jättää lapset hoitoon. Joku muu saa työpäivänsä jälkeen kiirehtiä kauppaostokset viidessä minuutissa, ettei tarvitse lähteä markettiin uhmaikäisen kanssa kiljumaan kilpaa. Joku muu saa tulla päiväkotiin ja vastaanottaa korvasta korvaan ulottuvan hymyn, pusun poskelle ja kuunnella kilpaa radiokanavien kanssa siitä, mitä kaikkea tänään on nähty, mitä on opittu, mitä se täti siellä päiväkodissa sanoi tai ei sanonut, mitä halutaan tehdä kotona ja miten tänään ei ainakaan nukuta, halutaan valvoa sataan asti.

Vaikka minä saan katsoa, miten lapsi kasvaa ja mitä kaikkea lapsi oppii, niin joku muu saa suunnitella lomamatkoja. Kesäloman arkirumbaa ja alkavaa uimakoulua. Joku muu saa lähteä lauantaiyönä päivystykseen, kun lapsi tuntuu yskivän keuhkonsa pihalle ja on kuumeen takia kuuma kuin kekäle. Joku muu saa siivota kainalokakat ja vaihtaa oksennuksen valtaamat petivaatteet. 

Vaikka minä saan päivän aikana halata, silittää, puhaltaa pipiä pois, tassuttaa uneen… vaikka minä saan nauraa ääneen lasten kanssa… vaikka minä saan tehdä retkiä, löytää uutta, oppia ja oivaltaa, niin silti en saa.

Joku muu saa olla lapselle se tärkein. Joku muu saa kokea, mille tuntuu rakastaa äärettömästi, enemmän kuin elämää. Joku muu saa olla huolissaan sydänjuuriaan myöten lapsen tulevaisuudesta. 

Joku muu saa olla äiti.