Tuli se sittenkin. Kaiken läpi. Joulu. Hiljaa hiipi, valoa tuikkien.

On ollut lupa levätä. Itkeä. Nauraa. Leikkiä. Pitää Pieniä sylissä. Istua Anopin kainalossa. Katsoa hömppäleffoja. Polttaa kynttilöitä, valtavasti kynttilöitä. Saada valohoitoa syvälle sieluun asti. Pukea päälle äidin ja isän ostamat flanellipöksyt. Syödä hyvin. Napostella Vihreitä kuulia. Kokea joulua kaikilla aisteilla.

Pelkäsin niin näitä päiviä ennakkoon. Ahdisti. Eilen ja tänään olemme saaneet rautaisannoksen läheisiä ja Rakkaita. Huomenna vaan ollaan, kaksistaan. Viikonloppuna tulevat veljentirpuset. Lohdullista on ollut huomata, että sylissä on tilaa. Ja että siihen minun mieleni mustuudesta huolimatta on Pienien ollut helppo tulla. Siitä olen iloinnut!

Lämmintä joulua! <3