Viikolla 32 aukeaa jälleen lapsettomuuspolin kuumalinja. 

Viikolla 32 sovitaan seuraavan hoitokerran aloitus ja toteutus.

Olen vitsaillut siitä, että seuraavaa munasolupunktiota varten varaan osastopaikan naistentaudeilta jo ennakkoon, voin sitten sulavasti siirtyä Fertinovasta suoraan Keskussairaalan hellään huomaan.

Todellisuudessa pelkään uusia hoitoja. Pelkään tulevia tulppakipuja. Eniten pelkään punktiota. Sitä sanoinkuvaamattoman kamalaa kipua. Tänä(kin) kesänä olen harmikseni kuullut kommentteja, että en tiedä kivusta mitään, koska en ole synnyttänyt. Voin kyllä sanoa tietäväni. Ei kivun tuntemiseen tarvita synnytyskokemusta, lapsettomuushoidotkin voivat aiheuttaa päätä ja kehoa repivää kipua. Ne repivät myös sydäntä.

Olen iloinen lomasta. Siitä, että olen saanut marjastuksella siirtää ajatukseni stressistä tähän hetkeen. Purkaa ahdistusta vattupuskissa. Antaa kehon ja mielen levätä.

Lepoa minun koko kehoni ja sieluni on tarvinnut. Lepoa, että se jaksaisi tulevan.

Viikko 32 on kohta tässä. Kaikesta tulevasta kivusta, epävarmuudesta ja epämukavuudesta huolimatta minä odotan sitä. Minä odotan hoitojen alkamista.

Minä odotan ihmettä.