kipeä, kipeä sydän

”Tämä hcg-arvo on liian matala. Se on 2, kun sen pitäisi olla 68-400”, aloittaa lapsettomuuspoliklinikan hoitaja äsken puhelun.

Sitten se sanotaan. Keskenmeno.

”Minä kirjaan tänne, että keskenmeno rv 4+0.”

Samalla minun sydämeni tuntuu musertuvan kivusta. Minä nyyhkytän loppupuhelun.

Nyt odotetaan vuodon alkamista. Ja Lugesteronit voi lopettaa heti, kun vuoto alkaa. 

Kontrollilabra olisi ollut ensi maanantaina, mutta olen silloin riparilla. En pääse. Se on sitten 1.7.

 

Miksi minä en kelpaa äidiksi?

Miksi meille taas kävi näin? Seitsemäs kertakaan ei onnistunut. Onnistuuko kahdeksas? Kuinka monta kertaa pitää pettyä?

Kuinka paljon ylipäätään voi vaatia ihmistä kestämään pettymyksiä?

 

Toivoin niin, että tulisin äidiksi. Toivoin niin, että sinut syliin nostaa saan.

Toivoin niin.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

voi mikä pelkuri!

Olen herännyt tänään 4.15. Ei nukuttanut pidempään. Jännitti.

Labrassakin olin jo vähän yli 07.

”Tää tuloshan menee sinne polille, onkos sulla sinne soittoaika?”, kysyy labratäti.

Joo, on. Tai niin muistelisin.

”No kyllä ne sieltä soittaa”, sanoo täti.

Töissä on kaamea härdelli ennen juhannusta. Puhelin kulkee koko ajan taskussa. Se ei soi.

Paitsi kolmesti, kun Mies, äiti ja puhelinmyyntifirma soittavat.

”No soittiko ne?” ”Sitä minä vaan, että teitkö sen testin?” ”Miten voit, olisiko aikaa keskustella..?”

Ehkä sieltä polilta huomenna joku soittaa. Tai sitten minä soitan. En enää muista, miten se meni.

Enkä uskaltanut vielä tänään sinne soittaa. No, en edelleenkään uskaltanut poiketa missään ostamassa raskaustestiäkään.

En uskaltaisi sitä nimittäin tehdä.

Hui. Jännittää. 

(olen minäkin varsinainen nyhverö) 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli