käynti lapsettomuuspolilla vol.4 ja armoton sähläys

Kävimme uudelleen lapsettomuuspolilla.

Keskustelemassa. Jälleen. 

Lääkäri ei sanallakaan palannut konsultaatiokäyntiin psykiatrian polilla, ei edes vihjannut siihen suuntaan. Taisi lausunto olla suhteellisen selkeä.

”Niin, meidän pitää nyt miettiä tätä hoitokuviota. Icsillä aloitetaan ja seuraavasta kierrosta. Ja vielä kerran minä kysyn, että olethan tietoinen NÄIDEN hormonivalmisteiden tulppariskeistä ja siitä, että tulpat tulevat yleensä yläraajoihin, keuhkoihin tai kaulalle?”, aloitti Setä Lääkäri.

Taas käytiin läpi samat kuviot – ollaan tietoisia, tiedostetaan riskit, toivotaan vauvaa. Taas käydään läpi labrat. (Siis ne, jotka on voimassa 1,5v) Taas levitellään jalkoja ja todetaan, että ”täällä on kaikki kunnossa”. Taas luetaan yhdessä hoitosopimuksia ja yritetään olla kiihtymättä.

Mutta että ICSI. Se oli sitten parissa viikossa muuttunut IVF:stä. Kysyttiin syytä, niin ei saatu vastausta. Ehkä tuo on parempi vaihtoehto?

Lääkäri kirjoitti reseptit, kätilö ihanasti ohjeisti pistämisten kanssa. Mies tuumasi, että hän varmaan pistää, kun Vaimolla on niin kova piikkikammo. Kätilö kipaisi ulos hoitohuoneesta ja palasi neulakasan kanssa: ”Nää on kaikkein pienimpiä ja ohuimpia, mitä meillä on.. ajattelin, että sinun olisi niillä helpompi pistää.” Voi IHANA myötätunto ja ammatillisuus!

Reseptikasan kanssa kotiin. Kotoa apteekkiin. Ei ollut apteekissa hormoneita, pitää tilata.

Viiden jälkeen soi puhelin. ”Apteekista hei, tosta Puregonista soittelen, kun tuota pakkauskokoa ei ole edes lääketukussa, tulee Suomeen vasta viikolla 23-24 ja mä soitin tässä omatoimisesti lähiapteekitkin läpi. Yliopiston Apteekissa on ainoastaan YKSI pakkaus jäljellä, omavaltaisesti varasin sen sinulle. Pääsetkö hakeen sen sieltä?”

Verenpaine meinasi kilahtaa ihan kupoliin. Sanoin tarvitsevani sitä viikolla 22, todettiin, että tukkutoimitus ei ehdi. Onneksi soitti ja kysyi muualta! Kiitin ammattilaisuudesta ja asian hoitamisesta farmaseuttia ja seuraavana päivänä pinkaisin YA:n tiskille.

”Joo, tää onkin ainoo tää paketti. Olitpa onnekas!”

Kotona lastaan Puregonia ja Pregnyliä jääkaappiin ja toivon, ettei se jäädy. Lasken apteekkilaskuja ja sitten se iskee – TÄSTÄ PUUTTUU YKSI!

APUA! Orgalutronia ei ole. APUA! Orgalutronista ei ole RESEPTIÄ! APUA!

Soitto apteekkiin. ”Mä tästä koneelta katson, niin tukussa on enää YKSI pakkaus, sitten toimitus menee varmaan tuonne viikolle 23-24, kun ei sitäkään ole Suomessa enempää.” Jalat menevät veteliksi, on pakko istua. 

Tukusta ei voi tilata, ennen kuin on sähköinen resepti. Reseptiä ei voi saada ennen kuin lapsettomuuspolin lääkäri sen kirjoittaa. APUA!

Aamulla klo:8 olen kärppänä puhelimessa. Tuttu kätilö vastaa puheluun, sanoo lääkärin soittavan mulle heti yhdeksän jälkeen, kun tulee töihin.

Vielä ei ole puhelin soinut. Toivottavasti soi. 

Orgalutron siis puuttuu. Muut on. Jos kierto pitää kutinsa, niin viikolla 22 alkavat piikit. Ja kesäkuussa on punktio ja alkoiden kasvatus ja siirto.

Siis jos kierron lisäksi vielä jostain saadaan taiottua tuota Orgalutronia.

*kädet, jalat ja munasarjat ristissä*

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

lapsettomuudesta

Tyhjän sylin päivä.

Tänäänkin. 

Eilen töissä asiakkaat toivottelivat hyvää äitienpäivää. Kai siksi, että niin kuuluu toivotella. Niin kuin vappuja, juhannuksia ja viikonloppuja. Silti kotimatkalla silmät kostuivat kyyneleistä. Kaipauksesta. Ikävästä.

Viime yönä sain pitää siskonpoikasta yökylässä. Silittää hellästi uneen, laulaa tuutulauluja. Herätä 3.30 aamulla kasvukipujen aiheuttamaan polvisärkyyn, vienoon vaikerrukseen. Etsiä koko asunnon läpi särkylääkettä, sitten silittää uudelleen uneen.  Heräillä vähän väliä pieniin, kättäni hipeltäviin sormiin tai voimalla kylkeen iskeytyviin varpaisiin. Nousta aamulla silitykseen ja sitä seuranneeseen komentoon: ”On jo AAMU!”. Nököttää Pikkukakkosen ääressä sohvalla yöpuvussa, edessä vattupuuroa ja vieressä pieni ja rakas. Lainalapsi.

Hetken ajan syli oli varattu. Hetken ajan tämän talon täytti nauru, laulu ja pienten jalkojen töminä. Hetken ajan minä unelmoin siitä, millaista olisi, jos meillä olisi pieni. Pieniä.

Ja minun tulee niin ikävä. Minun sydämeni tuntuu menevän mykkyrälle, ihan ruttuun kivusta ja surusta ja ikävästä. 

Huomenna mennään syömään koko perheen voimin. Äidit ja minä. Kaikilla muilla sisaruksilla on perhe. Lapsia. Huomenna juhlitaan heitä. Ja minun sydämeni huutaa tuskasta samalla, kun suun pitäisi olla hymyssä. 

Minä haluaisin olla äiti. Minä haluaisin niin kovasti saada olla äiti.

Illalla sytytän rivin pieniä tuikkuja enkelin viereen. Rukoilen, että jossain meidänkin pienistä pidetään huolta. 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli