Enää yksi yö. Viime yönä en saanut nukuttua, jännitti. Ja pelotti. 

Huomenna tähän aikaan meillä on tieto siitä, onko kaikki hyvin. Ja siitä, miten lapsettomuuspolilla edetään.

Minä niin toivoisin, että kaikki menisi hyvin. Siippa on kovilla, spastisuus kiskaisee koko kropan hetkessä kaarelle pienimmästäkin ärsykkeestä. Ja biopsiassa olisi varmasti syytä pysytellä aloillaan.

Sain onneksi huomiselle siirtovapaan, pääsen mukaan. Ja voin sitten kotona vaihdella jääpussia, kiikuttaa särkylääkettä ja vaan silitellä vieressä.

Nyt kainalohoitoa, rohkaisuksi molemmille.