Silloin, kun sisimmässä leimahtaa ja päässä kuohuu, sitä olisi valmis välillä jättämään kaiken. 

Sitten huomaa kysyvänsä itseltään, että MIKSI minä jäisin? Ja siihen löytyy vastaus jopa nopeammin kuin riidan alkamiseen. Syyt ovat NE hetket, kun..

• illalla käpertyy toisen syliin ja toinen laittaa käden ympärille, suutelee hellästi niskaa ja kuiskaa korvaan: ”Minä rakastan sinua, nuku hyvin.”
• aamulla herää ja näkee ensimmäisenä vierekkäisellä tyynyllä levollisesti tuhisevan Miehen, tyynet kasvot, unihymyn huulilla ja tukan pörrössä
• lukee aamulehteä Miehen vieressä, molemmilla muumimukissa vastakeitettyä kahvia ja välillä Mies sipaisee kämmensyrjää hellästi sormillaan
• töihin lähtiessä annetut ja saadut lähtöhalaukset; se tunne, kun toinen rutistaa tiukasti itseään vasten ja viestittää samalla ”sinä pärjäät kyllä, sinä olet hyvä siinä mitä teet ja sinä onnistut”
• työpäivän aikana lähetetyt ja saadut tekstiviestit, yleensä kauppalistaa, mutta päättyen aina pusuun
• keittiössä laitetaan ruokaa, vierekkäin, ja hihitellään Vaimon kokkaustaidoille.. 
• istutaan sohvalla, minä Miehen kainalossa. Kaikki on hyvin, tulkoon vaan vaikka mitä katastrofiuutisia. Kaikki on hyvin, kun Sinä olet siinä ja minä tässä. 
• katsotaan maailman sinisimpiin silmiin ja sekunnin murto-osassa mieleen palautuvat kaikki ne ihanat, yhdessä koetut ja jaetut päivät, joita meille on siunattu.

Ja yhä uudelleen minä näen Sinun sydämeesi, Sinut. Rakkaan, tärkeän. Sinä olet se, ketä minä rakastan. Sinun kanssasi minä tahdon kulkea.

​Tahdonko vielä pakata laukkuni ja ottaa äkkilähdön? En. Haluan uskoa, että illalla minulla on vielä kainalo, johon käpertyä ja syli, johon kiivetä.