On ollut hankalaa. Painajaisten ja hereilläoloahdistuksen kanssa.

Elämäni toiseksi suurin kiitoksen aihe Miehen jälkeen on Setä Psykologi.

Kun jälleen kerran vollotan silmät punaisksi painajaisista ja ahdistuksesta, syyllisyydestä ja ajoittaisesta olon sietämättömyydestä, niin hän vakuuttaa:

”Olisiko kuitenkin reilua ajatella niin, että keho on suojellut sinua? Lamaantumalla säilyit hengissä. Raivokkaalla vastustamisella todennäköisesti olisit kuollut.”

”On epäreilua ajatella, että sinun olisi pitänyt voittaa kamppailu sinua paljon vahvempaa ihmistä kohtaan.”

”Pahoja asioita ei tapahdu ainoastaan pahoille ihmisille. Joskus hyvätkin ihmiset joutuvat sietämättömiin tilanteisiin.”

Niin joutuvat. Ja niiden lonkerot kantavat pitkälle.

Siitäkin huolimatta, että papereissa olisi merkintänä jo ”normaali”. 

Olen onnekas. Minulla on matkakumppanina ihminen, joka uskoo siihen, että tämän taistelun voi voittaa. Ei yksin, mutta ehkä yhdessä hänen (ja EMDR:n avulla).