tänä kesänä minä..

nukun pitkään

hymyilen enemmän – myös vastaantulijoille

kuljen paljasvarpain ja pukeudun mekkoihin

lähden omalle lomalle (Barcelona, täältä tullaan ihan kohta!)

ihmettelen takapihan vanamoita ja metsätähtiä, huumaannun kielojen tuoksusta

kiipeän puihin ja siirtolohkareille

istuskelen lähikallioilla ja kuuntelen laineiden liplatusta

keinun aina kun mahdollista

nautin auringosta

kuuntelen sateen tanssia räystäillä ja kattopelleillä

uin järvessä ja meressä

ihastelen usvakeijuja ja nuuhkin kesän tuoksuja

en käy vaa’alla 

syön melonia riippukeinussa

grillaan halloumia ja kesäkurpitsaa

luen runoja ja satuja

olen vesisotaa, hypin ruutua ja pelaan jalista

olen armollinen itselleni – en tee liian tiukkoja aikatauluja enkä vaadi itseltäni liikaa (loman pitäisi olla rentoutumista, ei pakottamista varten)

vietän aikaa rakkaiden kanssa

pidän pisimmän kesäloman ikinä – viisi viikkoa rentoa oloa, kehon ja mielen hellimistä (ja Miehenkin)