Nyt on konsultaation konsultaation konsultaatiot (kyllä, juuri näin) tehty. On arvioitu. Puhutettu. Keskusteltu. Vatvottu.

Ja ihan suoraan sanottuna ihmettelen hoitohenkilöstön työajan käyttöä tässä asiassa. Eikö niillä ihan oikeasti ole muuta tekemistä? No, ainakin setä Psykologin mukaan olisi. Onhan se järjetöntä, että Lääkäri A lähettää konsultaatiopyynnön Lääkärille B, joka keskusteltuaan meidän kanssamme lähettää vielä konsultaatiopyynnön Lääkärille C, joka sitten jututtaa vaan Miestä ja lähettää konsultaatiovastauksen Lääkärille B, joka lukee sen ja lähettää sen edelleen Lääkärille A, joka luettuaan sen antaa käskyn Kätilölle X varata aikaa pariskunnalle Z poliklinikalle suunnitteluun ja konsultoi vielä varalta Lääkäriä Q, joka on ollut pariskunnan ensimmäinen hoitava Lääkäri ja vielä Lääkäriä H, jonka hoidossa suurimmat komplikaatiot sattuivat. Siis onko jonkun muunkin mielestä hieman sekavaa? 

Mitään estettä ei lahjasoluhoidoille nähdä. Mehän emme ole koko aikana nähneetkään, mutta tuntuuhan se ihan mukavalle, että eivät nyt ainakaan muutkaan näe. Myöskään Miehen kohdalla.

Lahjasoluneuvonnan tätiä tosin emme vielä ole tavanneet, mutta ei se nyt siihen enää voi torpata. 

Niin että hähää. 

Ei taivuta.

Ei luovuteta.

Eteenpäin mennään, vaikka sitten väkisin. Onneksi kaiken pyörityksen keskellä edelleen avioparina kuitenkin. 

( Onneksi opinnotkin ovat jo (taas) puolivälissä ja kohtahan sitä taas olisi yhteishaun aika, jos sitä vaikka vielä jotain…)