Syksyn väsymys purkaantui riidan räiskeenä aatonaattona. Voi ihmiset, että huudettiin. Molemmat. Huudon jälkeen oli helpompi. Piti saada päästää ulos kaikki musta, kurja ja harmi. Pahan mielen ja pahan olon patoamisessa ei ole yhtään mitään järkeä, mutta kun kumpikin haluaa säästää toista, niin välillä se sitten läikkyy yli.

Huudon  jälkeen tuli itku. Itkun jälkeen tuli sopu.

Ja lepo.

Joulun pyhät menivät leväten. Maailman parhaassa seurassa, maailman parhaassa paikassa. Aattoaamuna kävin kälyn kanssa hautausmaalla viemässä kynttilät. Kotona olimme aaton kaksin, kainalossa. Välillä syötiin, välillä keitettiin kahvia. Mutta pääasiassa oltiin sohvalla, vierekkäin. Jouluaatoksi hoitoon saatu koirulainenkin lepäsi, käpertyi jalkoihin ja vaikutti onnelliselta.

Joulupäivänä saimme siskon perheineen kylään joulupuurolle ja lautapelimatsiin. Afrikan tähdessä voiton vei joka kerta joukon pienin, jolle ei todellakaan annettu löysää eikä etuoikeuksia vaan siksi, että on lapsi. Tabletille ladattava Afrikan tähden sovellus toi vinkeää pilkettä peliin, suosittelen! Samaan päivään mahtui myös visiitti Anopilla, hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa. Syyskuussa pöhisemään laitettu puolukkalikööri oli parasta puolukkalikööriä, mitä olen maistanut – ja vielä ihan itse tehty! Pitänee laittaa pääsiäiseksi uusi satsi keittiön yläkaappiin. 🙂

Eilinen vietettiin jälleen sohvalla. Sarjamaratonia, kynttilöitä. Ja joulusauna. Kävimme saunassa yhdessä. Itkin onnesta suihkussa, ihan siitä onnesta, että Mies pääsi kanssani lauteille. Löylyyn. Edellisestä saunakerrasta on jo yli vuosi. Nyt kunto on niin paljon parempi, että saimme tämän ILON! Sain hieroa jalat, pestä selän. Ja istua vieressä. 

Kyllä entistä vakuuttuneempi olen siitä, että onni löytyy arjesta. Jaetusta arjesta. Yhdessä eletystä, yhdessä koetusta. Yhteisistä kuoppateistä ja seesteisistä lepohetkistä kotisohvalla.

En kaipaa kultaa, en jalokiviä. 

Vieressäni on ihminen, joka on kaikkia rikkauksia suurempi. Ympärilläni on perhe, joka rakkaudellaan mykistää minut päivittäin. 

Jos jotain, niin näitä kahta olen jälleen pysähtynyt ihmettelemään. Kiittämään niistä.

Räiskettä ja lepoa. Ihan meidän näköisemme joulu. Hyvä kuitenkin.

Levollisia välipäiviä!