parasta lomassa

Vietimme viikon saaristossa seikkaillen. Lämmin suositus Saariston rengastielle!

Meidän matkareittimme kulki vastapäivään. Suosittelen tätäkin! 

Mikä siinä sitten oli parasta?

No KAIKKI! Ensinnäkin se, että sain olla viikon reissussa ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Ihan käsittämättömän hieno tunne. Toisekseen kiireettömyys. Ei aikatauluja (paitsi muutama lautta, yhdeltä lautalta myöhästyttiin ja saatiin hyvä syy keittää rantakalliolla nokipannukahvit), ei kelloja.

Oli muutakin. Vaan me kaksi.

Luonto. Lintujen laulu. Kukat. Puut. Kitukasvuiset ja käkkärät männyt. Kalliot. Sileä lämmin kivi paljaan jalkapohjan alla. Lämmin tuuli. Aurinko. Aaltojen äänet. Lokkien kirkuna merellä. Haukan liito. Kaasukeittimellä tehty ruoka. Teltta-alue Saariston lomakeskuksessa. Grännas homesteadin mökkimajoitus. Puukirkot. Kivikirkot. Ikivanhat rautaristit. Meri. Aamukaste teltan pinnalla. Makuupussissa käpertyminen toisen syliin. Pusut. Yhteyslautat. Suolavesipisarat kasvoilla ja suolaveden ja tuulen pöllyttämät hiukset. Kahvitauot aina silloin, kun teki mieli. Käsi kädessä kulkeminen. Kallioille kiipeäminen. Ajopuiden silittäminen. Kainaloon käpertyminen. Perhoset. Merimetsot. Ei hyttysiä. Vanhat linnanrauniot. Museot. Sandaalit. Majakat.

                                 Vapaus olla. Mennä. Nähdä. Kokea. Täyden päivän jälkeen käydä viereen nukkumaan. Olla silitetty.

Näimme viikon aikana niin paljon ihanaa, että tämä viikko menee palautuessa. Suomi on hieno maa. Hiekkarantoineen, metsineen, kallioineen. Linnoineen (kävimme Kuusiston linnan raunioilla, Raaseporin linnassa, Turun linnassa ja vielä Mustiossakin) ja keskiaikaisine kirkkoineen. Korkeine kukkuloineen ja peltoineen. Suomi on tutustumisen arvoinen maa. Korsuineen, museoineen, lähihistorioineen. Ihan jokaiselle.

Olen niin kiitollinen, että pääsin kokemaan kaiken tämän:

 

 

 

Siitäkin olen iloinen, että ensimmäinen yhteinen loma oli hyvä. Seuraavaa suunnitellaan jo.