paritapaamisen jälkimainingeissa

Eilen oli paritapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Sinne oli mennyt lähete naistentaudeilta. Kaksi riviä tekstiä. Suositeltu parin tapaamista.

Itkuksihan se meni. Miten voi riittää naisessa kyyneleitä? Luulisi, että tyrehtyisivät jo!

Puhuttiin tunteista. Tuntemuksista. Ajatuksista. Siitä, miten koimme tulleemme kohdatuksi. Siitä, miten koimme saaneemme tietoa. Sekä sairaanhoitaja että tuttu setä Psykologi kuuntelivat.

Olisi kuulemma pitänyt selittää paremmin vaihtoehtoja ja esimerkiksi lahjasolujen käyttöä. Olisi pitänyt perustella selkeämmin, miksi hoito loppuu. Olisi pitänyt ja olisi pitänyt.

Äsken soitti sairaanhoitaja. Oli ollut lapsettomuuspoliklinikalle yhteydessä. Meille järjestyy sinne uusi aika. Keskusteluaika. Puhutaan siitä, miksi hoito lopetettiin. Ei puhuta siitä, voisiko sitä jatkaa. En tiedä, mitä mieltä olen. En jaksaisi enää kuulla yhdeltäkään, että ”tämä on niin riskialtista” tai ”ei ole riittävästi todennäköisyyksiä”.

Väsyttää.