paskasta mäihästä voittajaviilikseen

Nyt on voittajaviilis isolla v:llä. Tämän voittajaviiliksen saamiseksi minä olen:

• sunnuntaina kiljunut kuin hyeena huomatessani oksennuksen kuorrutteena verta
• sunnuntaina kiljunut kuin hyeena sitä, että Mies on väärällä puolella Suomea
• istunut triagessa selittämässä, että maha on todellatodellatodella kipeä ja että en jännitä saturaatiomittausta (hapetus 99, pulssi 132 -> näin maallikon mielestä korkea pulssi on suoraan verrannollinen kivun määrään)
• laahustanut triagesta tk-päivystyksen penkille, vaikka toivoin petipaikkaa
• päässyt lopulta petiin (josta lopulta nousin vasta nyt illalla)
• antanut verta useamman kerran eri labrakokeisiin ja oppinut kertomaan, mistä kädestä kannattaa yrittää tiristää
• pyydellyt anteeksi sitä, että verisuonet ovat juosseet kanyylin laittajia karkuun ja niitä on tökitty käsivarteen
• pyydellyt anteeksi sitä, että olen tärissyt kylmästä ja joutunut tuhlaamaan yhden pestyn ja puhtaan peiton paariodotuksessa
• aiheuttanut pahennusta kanssakärsijöissä oksentamalla yleisessä vessassa (ja ollut polttamatta siellä edes tulitikkua, vaikka eräs niin ehdottikin)
• maannut tk-päivystyksessä ja kirran päivystyksessä yhteensä 17 tuntia ja saanut osittaisen kuulovaurion 10 cm:n päässä kolahtavasta ovesta (lopetin oven aukeamisen laskemisen, kun saavutin luvun 842, en jaksanut tuhanteen)
• kieltäytynyt laittamasta päälleni sairaalahousuja kokoa XXL, koska ”sitä kuminauhaa ei saa niin kireälle, että ne eivät valuisi nilkkoihin eikä minulla ole valitettavasti vyötä mukana” 
• ihmetellyt kyseiset housut tuoneen hoitajan ”tarkkaa silmää” vaatekoon arvioinnissa
• suostunut lopulta sairaalahousuihin kokoa L, joiden haaroväli ulottui polviin – uusi kesämallisto lanseerattu! Olenkin aina toivonut sellaisia vihreänkukertavia haaremihousuja. Harmi, että menivät pesukoppaan ennen kuin tajusin, että kassiin piti..lainata.
• kieltäytynyt laittamasta päälleni sairaalapaitaa kokoa XXL, koska ”ne napit heiluu puolen metrin päässä ja ahdistun yöllä, kun yritän vapautua kierteelle menneestä pakkopaidasta ja lopulta herätän koko osaston, kun huudan saksia”
• suostunut lopulta sairaalapaitaan kokoa M, koska se oli pinkki ja samaa kuosia housujen kanssa
• tehnyt empiiristä tutkimusta suonensisäisten ja suun kautta otettavien pahoinvointi-, kipu- ja närästyslääkkeiden välillä
• etsinyt edes jotain hyvää tästä kokemuksesta – tuloksetta aina siihen asti, kunnes laitoin sarkasmilasit päähäni
• ollut 15 tuntia ravinnotta, kunnes yksi hoitaja ehdotti kupillista mustikkasoppaa. Minä: ”Ai onko teillä täällä päivystyksessä siis jotain syötävää?” Hoitaja: ”Joo totta kai on. Eikö sulle kukaan oo tarjonnut jogurttia tai soppaa?” No, ei ollut. Kirjoitin nenäliinaan saatavilla olevan menun. Ihan varulta. Myöhemmin tosin niistin siihen.
• nostellut paitaa ja laskenut housuja ja mielestäni kertonut kuitenkin suhteellisen spesifisti kivun tuntuvan rintalastan alla ja ylävatsalla – peräsuoli tuntuu hieman kaukaiselta tähän pisteeseen.. näin maallikosta
• kertonut ainakin kymmenen kertaa, että en ole raskaana ja että ei ole raskauspahoinvointia
• epäillyt ainakin kymmenen kertaa, että olenko sittenkin raskaana ja onko sittenkin raskauspahoinvointia
• itkenyt ilosta päästyäni osasto-olosuhteisiin 9 tunnin odottelun jälkeen; en olisi jaksanut pitää enää tyynyä korvilla yhtään pidempään
• huokaillut ihan omaa sviittiä, kunnes vahingossa lipsauttivat minun olevan eristyksissä oksentamisen takia sen jälkeen, kun olin todennut ”ettei minun takiani tarvitse pukeutua suoja-asuun ja kiskoa käsiin kumihanskoja”
• leikkinyt olevani Cumuluksessa, Scandicissa ja Sokos Hotellissa istuessani ihan omalla terassilla ihan omassa vesisateessa ihan tosi lähelle uskaltavien naakkojen kanssa ihan tosi tyylikkäissä haaremihousuissa
• kiivennyt tippatelineen kanssa eteisen tasoilla ja tuoleilla yrittäessäni löytää valokatkaisijaa (en löytänyt) ja lopulta nukkunut ilman tyynyä, kun eteisestä tullut valo piti jotenkin blokata
• irvistellyt ja vilkutellut ja haukotellut ja peukutellut valvontakameralle aina mennessäni vessaan
• tullut lukituksi eristyskammiooni, kun sisäovi oli auki 
• hämmästyttänyt sairaala-apulaisia aamu-, ilta- ja päivälauluilla ”peruna on pyöreä”, ”kiitos ruoasta” ja ”onko ruoka jo valmista”- lallatuksilla
• googlannut sanoja veri oksennuksessa, stressimaha, onko takykardia vaarallista ja viimeisenä gastroentriitti
• hoitanut kotiin työhaastattelypyynnön kipulääkepöhnässä päivystyksen lavitsalla
• saanut siirrettyä tämänpäiväisen pääsykokeen huomiselle
• päässyt kotiin, köpöstellyt ilotanssin (kun ei jalka noussut korkeammalle) eteisessä ja rutistanut omaa tyynyä

Mikäs tässä. Äkkiä meni tämä alkuviikko. Ei ihan niin kuin ajattelin, mutta monta kokemusta rikkaampana. Ja jos maailmankaikkeudelle saa yhden pyynnön lähettää, niin toivoisin, että sairastelut olisivat tässä. Että koti ei palaisi ensi yönä tai muinakaan öinä. Että Lufthansan lentokoneet pysyisivät taivaalla reilun viikon päästä. Että maailmassa olisi rauha ja että Pertti Kurikan Nimipäivät eivät ottaisi liikaa viskiä ennen esiintymistään. No onhan siinä.

Oikeastaan riittäisi se, että heräisin huomenna. Siitä olisi aika loistava jatkaa.