piti eksyä, jotta tuli löydetyksi

Olen tottunut korjaamaan elämässä kaiken. Huolehtimaan aina siitä, että kaikilla muilla on hyvin.

Keväällä jouduin eksyksiin, niin syvälle, etten aikaisemmin. Eksyksiin joutuminen oli pelottavaa ja välillä ihan äärimmäisen ahdistavaa. Samalla opettavaista ja armollista. 

Siihen liittyikin mahdollisuus aloittaa uudestaan, riittikin se, että minä olen minä. En maailman korjaaja enkä huolehtija, vaan minä.

Niin.

Välillä pitää eksyä, jotta saa uuden suunnan.

Välillä pitää eksyä, jotta tulee löydetyksi omana itsenään.

Eikä eksyminen olekaan loppu; ei, se on alku!