rakas joulupukki. toivoisin pitkää pinnaa ja kestäviä hermoja.

Rakas Joulupukki,

kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Lahjatoivelistani ei ole pitkä, mutta toivoisin sydämestäni, että joko sinä tai valtuuttamasi tontut voisivat viedä sitä eteenpäin, vaikka sitten Nukku-Matin avustuksella.

Tänä jouluna minä toivoisin, että…

…minulta ei töissä enää kysyttäisi, enkö osaa tehdä lapsia eikä minua koko kylän aamupuurolla kutsuttaisi kovaan ääneen ”mahoksi”. Se tuntuu äärimmäisen loukkaavalta ja kitkerältä, aina sydänjuurissa asti. Minun seksielämäni ei kuulu varsinkaan töissä kenellekään; ei se, montako kertaa harrastan seksiä Mieheni kanssa eikä se, montako orgasmia saan. Anna minulle kärsivällisyyttä olla tirvaisematta kuonoon näitä surullisia idiootteja. Ja anna näille surullille idiooteille jotain muuta ajateltavaa, lähetä vaikka koko vuodeksi sanaristikko-lehtiä tai sudokuita. Tai tee mykäksi, äänihuulentulehduskin voisi joillekin olla ihan paikallaan. (tämän toiveen tähden en voinut osoittaa kirjettäni Jumalalle, mutta ehkä Sinä ymmärrät, sinulla kun on joukoissasi lukemattomasti ilkikurisia tonttujakin)

…minun ystäväni eivät itse lapsen saatuaan sanoisi: ”voi kun sä pidät tuota vauvaa niin luontevasti, susta tulis hirmuisen hyvä äiti – harmi, että kaikista meistä ei oo äidiksi”

…minun tuttavani eivät koskaan lapset saatuaan sanoisi: ”kuule elämässä on paljon muitakin asioita, mistä voi OIKEESTI nauttia kuin ne lapset! Sä oot vapaa tekemään vaikka mitä!”

…en joutuisi selittämään tutuntutuntutulle, miksei meillä vielä ole lapsia ja että emme ole ajatelleet ottaa orpoa koiraa Tallinnasta tai Fuengirolasta.

…että ihmiset miettisivät, ennen kuin sanoisivat tai kysyisivät. Yleensäkään yhtään mitään. 

…saisin tämän laskimotukos-operaation edes jonkunlaiseen hoitotasapainoon. Tällä hetkellä se ei tunnu tapahtuvan ihan heti ja ravaan labrassa joka toinen päivä.

Sitäkin minä toivoisin, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tänä jouluna kotona voisi olla hyvä olla. Että suru ei kasvaisi liian suureksi. Että rakkaus olisi se, joka kantaa. 

Ja jos mitenkään mahdollista, anna iloa ja rauhaa ihan jokaiselle. Ja lähetä jokaisen viereen ystävä, joka kulkee vierellä silloinkin, kun taivaalta sataa roppakaupalla kakkapökäleitä.

 

Rakkaudella,

AnLottanen