rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään
Mies ehdotti perjantaina, että mentäisiinkö ulos. Siis ihan aikuisten oikeasti ulos. Kahdestaan.
Edellisen kerran olemme olleet ulkona kahdestaan…ööö…ennen turvotuksia ja painehaavoja.. varmaan vuonna 2013. Siis ihan oikeasti. Tähän ei lasketa sukujuhlia eikä grillaamista takapihalla, vaikka ulkona ollaan silloinkin syöty.
No eilen me lähdettiin. Ulos. Syömään. Laitoin tukkaa, meikkasin. Pistin mekon päälle. Mies katsoi pitkään ja sanoi: ”Sä olet kaunis!” Jo sillä hetkellä minun iltani oli ihan täydellinen.
Taksilla kaupunkiin ja syömään. Ruokapaikka oli ihanan hämyisä ja tunnelmallinen. Ruoka oli hyvää, mutta seura parasta. Hivelsin kättä. Katsoin silmiin. Silmissä tuikkivat ne ihan samat tähdet, jotka aikanaan veivät minulta jalat alta. Kasvoilla se sama hymy, joka valaisi koko tilan. Ja käsissä se hellyys, jota en voi selittää. Se, joka tuntuu ihan äärettömän hyvälle ja turvalliselle. Kutittaa vatsanpohjassa ja saa sielun helisemään ilosta.
Ihan sama, vaikka oltaisiin oltu Hesellä. Tärkeintä oli se, että oltiin yhdessä siellä. Kahdestaan. Vastapäätä. Puhuttiin ihan arkisista asioista. Naurettiin. Illan pimentyessä viivyttiin vielä terassilla ja juotiin yhdet. Kesän viimeinen mojito maistui auringon laskiessa maailman parhaalta, koska sain jakaa sen kaikkein rakkaimman kanssa.
Taksia odotellessa halailtiin. Pussailtiin. Ohikulkevat ihmiset hymyilivät meille. Se ei ollut sellaista säälihymyä vaan ilohymyä. Niin monesti on kourinut sydänalaa, kun on joutunut ihmisten katseiden kohteeksi. Arvostelun kohteeksi. Siitä, että puoliso istuu pyörätuolissa. Mutta nyt tuntui, että meidän onni ja rakkaus näkyi muillekin. Ja muut reagoivat siihen hymyillen. Se tuntui ihan äärimmäisen hyvältä.
Yöllä miehen nukahdettua silittelin pitkään selkää. Kyyneleet valuivat silmistä ja kastelivat tyynyn. Tuntui niin onnelliselta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, hankalien terveysongelmien ja niiden painehaavojen jälkeen ollaan tässä. Niin hyvässä kunnossa, että voidaan lähteä yhdessä ulos. Tehdä yhdessä asioita. Iloita toinen toisistamme.
Mikä valtava kiitollisuus.
Rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään.