saa v**uttaa

Tämän viikonlopun oivallus kaikkien fb-keskustelujen jälkeen:

saa vituttaa

on lupa puhua kivusta, vaikeista asioista, elämän nurjasta puolesta

aina ei tarvitse hymyillä, nauraa tai etsiä positiivisia asioita elämästä

Kukaan meistä tuskin selviää ilman elämän heittämiä täyslaidallisia paskaa. Miksi siis kantaisin stressiä siitä, kun elämä ei ole täydellistä enkä minäkään ole? Eikö tärkeämpää ole se, että ei jää yksin paskakasan alle vaan löytyy ystäviä lapiointiavuksi? Ei selittämään kipua pois, vaan olemaan lähellä. Lähimmäisenä.