Tag: abortti

Uutisissa on taas ollut esillä hoitohenkilökunnan oikeus abortista kieltäytymiseen. Olin helpottunut, kun hallitus äänesti lakialoitteen nurin. Miksikö? Jokaisella naisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Minulla on asiaan hyvin subjektiivinen kokemus. Tulin raskaaksi seksuaalisen väkivallan seurauksena. En halunnut sitä. Jo väkivaltakokemus itsessään oli hajottava. Siinä vaiheessa, kun raskaustesti näytti plussaa, maailma kieppui. Minun ainoa ajatukseni […]

Keho muistaa. Se muistaa paljon sellaista, mitä mieli ei jaksa. Se muistuttaa pimeästä. Lokakuun pimeys muistuttaa menetetyistä haaveista. Kuolleesta toivosta. Epäonnistumisista.  Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin haluaisin saada valita toisin. Haluaisin saada valita hänet, nyt jo yläkoululaisen. Kipu on laimentunut, mutta suru pysyy. Se on kuin varjo. Se kulkee joka päivä mukana. Jokainen myöhemmin tullut keskenmeno […]

On ollut hankalaa. Painajaisten ja hereilläoloahdistuksen kanssa. Elämäni toiseksi suurin kiitoksen aihe Miehen jälkeen on Setä Psykologi. Kun jälleen kerran vollotan silmät punaisksi painajaisista ja ahdistuksesta, syyllisyydestä ja ajoittaisesta olon sietämättömyydestä, niin hän vakuuttaa: ”Olisiko kuitenkin reilua ajatella niin, että keho on suojellut sinua? Lamaantumalla säilyit hengissä. Raivokkaalla vastustamisella todennäköisesti olisit kuollut.” ”On epäreilua ajatella, […]

Minä toivoisin, että oletettaisiin vähemmän. Viime viikolla opinnoissa puhuttiin vanhemmuuden vahvistamisesta. Sitä sivuttiin koko ajan niin, että ”kuten me kaikki tiedämme omasta elämästämme”. Eivät kuitenkaan kaikki tiedä! Maanantaina olin työpaikan yhteistyökoulutuksessa neuvolassa. Terveydenhoitaja vilkaisi joukkoamme ja tuumasi, että ”tehän olette sen ikäisiä, että teille tämä neuvola onkin tuttu paikka”. Ei kuitenkaan kaikille ole! Perjantaina itkin […]

Kävin kaupungilla passikuvassa. Kävellessäni puiston poikki autolle pysähdyin. Aurinko lämmitti. Oli aivan tyyntä. Sininen taivas. Uskomattoman kaunis lintujen laulu jokaisesta puusta, pensaasta. Ja yhtäkkiä sinisen taivaan poikki matkasi seitsemän pienen linnun parvi. Minä katsoin niitä. Ne lensivät, lensivät pääni päällä, kunnes laskeutuivat aivan viereeni nurmikolle minua katsomaan. Sillä hetkellä muistui mieleeni tämä Anna-Mari Kaskisen runo. […]

Pääsiäinen on ollut jo vuosia minulle vuoden vaikein pyhä. Siitä asti, kun luovuin ensimmäisestä pienestä.  Suru on vieraillut meillä niin usein, että se ei enää ole niin pelottava. Kammottava.  Kaikkein eniten maailmassa pelkäsin menettäväni jonkun rakkaan, kun vielä en ollut menettänyt ketään. Kuolema oli maailman ahdistavin asia. Pelottavin. Lopullisin. Sitten, kun sen kohtasi ensimmäisen kerran, […]

FB:ssä kaverit ja kaverin kaverit ovat innostuneet linkkaamaan kansalaisaloitetta, joka antaisi terveydenhuollon henkilöstölle oikeuden kieltäytyä abortista. Tuo kansalaisaloite on (minun mielestäni) onneksi saanut vasta vähän kannatusta. Haluan kertoa oman kokemukseni. Kun minulle silloin joskus selvisi, että olen raskaana ja että olen tullut raskaaksi väkivallan seurauksena, luulin oikeasti kuolevani. Ahdistuksesta. Minua ahdisti, ahdisti niin. Olin aina […]

Pääsiäinen tuo ainakin minulle toivon. Toivon jälleennäkemisestä. Toivon siitä, että joku päivä minä saan nähdä. Jokaisen Pienen. Olenhan minä aikaisemmin saanut taivaasta terveisiä. Niissä terveisissä niin valtava lohtu, ettei sitä voi selittää. Sen voi vaan sulkea sydämeen ja kiittää siitä lohdusta. Minä tiedänettä sinäelätjuokset jo pienillä jaloillasiperhosten ja kukkien keskellä.Sinä naurat.Halaatvastaan puhaltavaa tuultaja lähetät sen […]

Valvoin viime yönä pitkään. Keskellä yötä. Siirryin sohvalle, sytytin joulukuusen valot. Olin kippurassa viltin alla, tuijotin pimeydessä loistavaa kuusta ja sen jokaista kynttilää vuorotellen. Ensin nieleskelin kyyneleitä, mutta tulva oli liian suuri pidätellä. Siinä minä ulvoin, piilossa. Ahdisti, ahdisti niin. Ja ahdistaa vielä. Tyhjä syli. Ikävä. Suru. Kaipaus. On ahdistanut lapsettomuuspoliklinikalla käynnistä asti. En voi […]

Loma terapiasta on tuntunut vähän tältä: No ei nyt sentään hukkumiselta, mutta pyörteeltä.  Varsinkin keskenmenon jälkeen olisin toivonut, että Setä Terapeutti ei olisi ollut lomalla. Tai ainakaan viiden viikon lomalla. Tai että loma ei kestäisi elokuulle asti. ”Mietitäänkö sulle loman ajaksi jotain korvaavaa tyyppiä täältä?” ”Ei tartte, kyllä mä pärjään. Eihän se kesä nyt niin […]