Tag: avioliitto

Huomenna on suuri päivä. Hääpäivä.  Kaikki on lähes valmiina, huomenna on vielä haettava miehen kengät ja rintakukat, pestävä auto ja käytävä kampaajalla. Myös salaatti pitää tehdä päivällä ja muistaa nostaa syöttötuoli autoon, jotta kohta yksivuotias veljentyttö voi syödä kodassa turvallisesti. Vilttejä on varattu, samoin useamman termospumppupullon verran lämmintä juotavaa. Tuikut ja kynttilät odottavat jo, että […]

Aamulla herätessä mietin, että mikä tässä elämässä nyt sitten on niin erilaista. Siis sen lisäksi, että kumppanin kanssa ollaan fyysisen toimintakyvyn suhteen tasavertaisessa asemassa. Oivalsin sen – pelko on poissa. Kokonaan. En ole joutunut edellisessä liitossani pelkäämään fyysistä väkivaltaa kuin kerran. Ja se oli silloin, kun eropaperit oli jo viety ja tulin hakemaan omia tavaroitani […]

Törmäsin kommenttikentässä ajatukseen, että etenen liian nopeasti. Tartun tähän. On totta, että olen ollut naimisissa. Yhteiseloa kesti 8 vuotta. Enkä siinä ajassa oppinut näkemään kaikkia varoitusmerkkejä. Itse asiassa alkuvuodesta paljastui jotain sellaista, mitä en olisi uskonut todeksi villeimmissä kuvitelmissanikaan. Olimme seurustelleet kolme kuukautta ennen kuin menimme kihloihin. Häitä vietettiin vuoden päästä kihlajaisista. Mutta vei kahdeksan […]

Tänään vietettiin kihlajaisia perheen kesken. Läsnä olivat Miehen veli puolisoineen, minun vanhempani ja veljeni perhe. Sisko perheineen tulee käymään huomenna.  Oli ihanaa. Leppoisaa. Rentoa. Lämmintä ja iloista. Paljon naurua ja onnea. Koiran rapsutusta ja pikkuisimman hupsuja touhuja.  Hyvää kakkua ja kauniita kukkia. Helliä hipaisuita. Lämpimiä katseita. Ja samalla livenä esitetty kutsu kuukauden päästä järjestettäviin häihin. […]

Kaikki nämä vuodet, niin myötä- kuin vastamäissä. Kaikki ne kerrat ambulanssin kyydissä, ensiavussa, teholla.  Kaikki ne hetket, kun kuitenkin selvittiin. Kaikki ne illat, jolloin toivottiin, vaikka ei vielä nähty. Ja ne yöt, jolloin hiljaa silitettiin selkää. Kaikki ne päivät, jolloin oli olemassa vain epävarmuutta. Kipua. Ahdistusta. Vihaa. Epätoivoa.  Minä uskoin meihin. Viimeiseen asti minä uskoin […]

Vaikeiden ja isojen päätösten edessä. Niitä ei voi enää lykätä. Tällä hetkellä minun ainoa toiveeni on se, että siivet kantaisivat. Toivoisitteko sitä minun kanssani? Note to self: minä selviän kyllä. On pakko selvitä.

Kun rakastuit, niin mihin rakastuit? Rakastuitko potentiaalisen kumppanisi autoon, tyköistuviin farkkuihin vai ammatilliseen asemaan? Vai rakastuitko kenties katseeseen, joka katsoi sinua eri tavalla? Käsiin, jotka olivat hellät? Siihen tunteeseen, että tässä on hyvä olla; turvallista ja hyvä. Rakastuitko siihen kokemukseen, että sinut nähdään ja kuullaan niin kuin ei koskaan aikaisemmin? Että joku on aidosti kiinnostunut […]

Ja sydän. Rakastan. Rakastan enemmän kuin ketään koskaan. Silti päivä päivältä enemmän tuntuu siltä, että pitää päästää irti. Alttarilla annettu lupaus kirveltää silmissä, sielussa. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Luvannut rakastaa. Minusta tuntuu, että minä en pysty tähän. En nyt. On tapahtunut liikaa. Kipeät silmät. Ja niin kipeä sydän.

Tänään se oli. Kesän paras päivä. Niin ihana, että itketti. Käytiin Miehen kanssa asioilla kaupungilla. Istuttiin vierekkäin. Auringossa. Minä ja Mies. Siinä.  Kyyneleet tulivat silmiin. Onnesta. Siitä, että Miehen kunto on taas niin hyvä, että pääsee autoon ja autosta pois. Siitä, että saatiin istua vierekkäin omassa autossa. Ajella kotimatkalla uusilla asuinalueilla, ihmetellä taloja ja miettiä, […]

Aamulla heräsin, katselin vaan. Nukkuvaa sinua. Sinun selkääsi. Silitin niskaa, suukotin hartioita.  Muistelin. Sitä, miten seitsemän vuotta sitten mökillä köllittiin vuoteella saunanraikkaina. Ympärillä tuoksui kesä. Koivut humisivat tuulessa, usvakeijut aloittivat mökkirannassa tanssinsa. Oltiin sylikkäin, rutistit minut lähemmäs. Puhuttiin, että näin toivoisi olevan aina. Yhdessä. Me. Kysyit, tekisinkö sinusta maailman onnellisimman miehen tulemalla vaimoksesi. Halusin tehdä. […]