Tag: isä

Kun työhaastattelussa tai jossain muualla on kysytty, kuka on esikuvasi, olen vastannut lähes poikkeuksetta aina – isäni. Isi on yhä edelleen minun supersankarini, esikuvani, tukeni ja turvani. Isi on yhä edelleen kainalo, johon käpertyä ja syli, johon kiivetä silloin, kun ei jaksa tai kun on paha olla. Lapsuudessani isä teki paljon töitä. Auttoi muita niin […]

Puhuin äidin kanssa puhelimessa. Isää ei saanut kiinni puhelimella. Huoli alkoi kaihertaa rinnassa. Äiti sanoi yrittävänsä uudelleen. Minäkin yritin. Ei mitään. Tiesimme isän olevan töissä, mutta jo tähän aikaan perjantaista yksin. Ajelin töistä kotiinpäin ja äiti soitteli väliaikatietoja. Huoli kasvoi ja kasvoi. Ajoin oman risteyksen ohi, päätin, että on käytävä katsomassa. Hetken päästä soitti taas […]

Kun olin pieni, inhosin sitä, että isä on lääkäri. Inhosin sitä yli kaiken. Inhosin sitä, että isää ei koskaan näkynyt kotona (siis lapsen silmissä) ja nukkumaan mennessäkin isä kääntyi kotona peittelemässä petiin sairaalatakki päällään ja desinfiointiaineelta haisten. Inhosin sairaalan hajua. Se muistutti siitä, että jokin oli isälle tärkeämpää kuin me. Lapsen mielestä. Inhosin sitä, että […]

Isi laittoi tyttärelleen viestin. Tytär itki sitä lukiessaan. Näin se kuului: ”Rakas AnLottasemme. Ymmärrämme tunteesi. Mutta meitä on oikeasti pelottanut ja ahdistanut tuo tulppasairastavuus joka ei ole enää lisääntynyttä riskiä vaan oikea tauti. Verisuonesi eivät siedä tiettyjä hormooneita. Nyt pitää verisuonet saada kuntoon ja toimintakyky palautumaan ja säilymään. Haluamme pitää sinut hengissä. Mies ja me […]