Tag: lapset

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

yllätys pohkeessa

Pohjetta kivisteli töissä viime viikolla. Ei, ei veritulppakivistystä. Siihen nousi kunnon mustelma. Eilen mustelma alkoi laskea ja hämmästykseni oli jokseenkin suuri, kun huomasin kivistyksen syyn. Selvät ala- ja ylähampaan jäljet. Hampaan! Pohkeessa! Johtopäätös: joku lapsista oli päättänyt kokeilla purukalustonsa toimivuutta tai sitten sitä, mille ope maistuu.  Loppupäätelmä: toimiva purukalusto, vaikkakin toinen hammas hieman vinossa. Ope […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kumpaa sä tarviit – rakkautta vai toivoa?

Kaksi nelivuotiasta kulkee huoneesta toiseen. ”Meillä on rrrrakkauden rrrrristisaatto”, sanoo yksi ja toinen laulaa sydämensä pohjasta: ”Rrrakastaa, kaikkia meitä tulee rrrrrakastaa.” Lapset menevät ensin toiseen suuntaan, sitten toiseen. Minä yritän avokonttorissani saada täytettyä havainnointilomakkeita ja tuskailen, mitä ihmettä joidenkin arkiasioiden kanssa teen. Ja sitten he ovat siinä, vierellä. Kummankin rakkauden kynttilä (puolimetrinen risti, tehty multikuutioista) […]

onnistumiskokemuspäivitys eli mitä päiväkodissa OIKEASTI tapahtuu

onnistumiskokemuspäivitys eli mitä päiväkodissa OIKEASTI tapahtuu

Tämä on minun vastalauseeni netissä velloville tiedätkö-mitä-päiväkodissa-oikeasti-tapahtuu-kirjoituksille. Toki varmasti on yksikköjä, joissa henkilökunnan  pahoinvointi iskee silmille ja lapset ovat ennemminkin välttämätön paha kuin mahdollisuus. Ja sitten on yksikköjä, joissa ihan tosiaan panostetaan varhaiskasvatukseen, sitä tehdään sydämen palolla ja innolla. Siellä voi tapahtua vaikka tätä: – nelivuotias ei millään halua pukea päälleen. Ei koskaanikinä eikä varsinkaan […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”voi rakas!”

Lapsi tuli töissä keskeyttämään palaverin. ”Ikkunan hämähäkinverkkoon on jäänyt kiinni kärpänen!” Lapsi ei hyväksynyt sitä, että hämähäkki söisi kärpäsen, vaan hetken hiljaisuuden jälkeen palasi takaisin – nyt kärpänen kädessään. Minä tuumasin spontaanisti: ”Voi rakas!” ”Pelastetaan se”, sanoi hän ja minä lähdin avaamaan ulko-ovea kärpäselle. Sinne pääsi, omin siivin. Vapauteen.  Suljin ovea. Pienet kädet tarrasivat polvista […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

helmiä kassajonossa (ja vähän muuallakin) vol.2

”Kato äiti, multa tuli nenästä aivot!”, parkaisee neljän-viiden vanha aivaistettuaan käteensä. Voi parka. Onneksi aivot pysyivät paikallaan. ”Isi, mä haluun tuon hobitin leikkikaveriksi!”, kiljahtaa yksi nähtyään lyhytkasvuisen kanssaihmisen hedelmäosastolla. ”Pik-ku-hou-sun-suo-jat.”, tavaa takanani kärryissä istuva natiainen. ”Isii, miksi pikkuhousuja pitää suojata? Mitä tapahtuu, jos niitä ei suojaa? Onko sulla housuissa pokserihoususuojat? Voiko pikkuhousunsuojilla torjua märkiä pieruja?” […]

ensimmäinen päivä vs. työhaastattelun idealismi

ensimmäinen päivä vs. työhaastattelun idealismi

Jep. Ensimmäinen päivä uutta elämää takana. Hengissä. Siitä huolimatta, että.. – aamukahvi läikkyi pöydälle – KAIKKI muutkin olivat ajamassa SAMAAN suuntaan peräkärryineen ja matkailuautoineen (Hei ihan vakavasti, KUKA lähtee vapaaehtoisesti liikkeelle 6.30?) – sain ensimmäisen lapsen itkemään jo eteisessä. ”BYÄÄÄÄH! Sun sukkien lehmällä on surullinen ilme! BYÄÄH!” – erehdyin kysymään aamupalapöydässä, että ”Ai mikä on […]