Tag: lapsettomuus

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

viha

Lapsettomuuspoliklinikan lääkärissä on ollut jotain häiritsevän tuttua. Ja jotain ahdistavaa. Viime yönä heräsin 3.30 ja muistin kaiken. Ihan kaiken. Kaiken sen, mitä olen aktiivisessti yrittänyt unohtaa, sivuuttaa, saada tekemättömäksi. [miten typerä yritys]. Kaikki se välähti kerta toisensa jälkeen silmieni edessä, kuin vanhalla rähjäisellä projektorilla pyöritettynä.  Olen tavannut tämän lääkärin aikaisemminkin. Vuosia sitten, keväällä. Ennen pääsiäistä. […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

lapsettomuudesta

Tyhjän sylin päivä. Tänäänkin.  Eilen töissä asiakkaat toivottelivat hyvää äitienpäivää. Kai siksi, että niin kuuluu toivotella. Niin kuin vappuja, juhannuksia ja viikonloppuja. Silti kotimatkalla silmät kostuivat kyyneleistä. Kaipauksesta. Ikävästä. Viime yönä sain pitää siskonpoikasta yökylässä. Silittää hellästi uneen, laulaa tuutulauluja. Herätä 3.30 aamulla kasvukipujen aiheuttamaan polvisärkyyn, vienoon vaikerrukseen. Etsiä koko asunnon läpi särkylääkettä, sitten silittää […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

hämmennystä

Käynti lapsettomuusklinikalla on ohi. Minä meinasin pyörtyä. Mies selvisi hammaskiristelyillä ja tärinällä. Puudutusta lisättiin kolmesti. Neula, jolla biopsia tehtiin, oli valtava. Siis ihan valtava. Ja tulokset. ”Tässähän on näitä siittiöitä vähemmän, mitä odotettiin.” Uusittiin siis kolmesti. Voi kipua! Minulta pääsi itku, myötätunnosta ja siitä, mihin minun armaani suostuu. ”No, nämä riittävät YHTEEN hoitokertaan.” Yhteen. Voisiko […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

luovutuskamppailu

”Kyllä teitä on nyt kyykytetty ihan tarpeettomasti ja ihan liikaa”, sanoi Setä Terapeutti. Niin on. Koko tämä lapsettomuushoitokuvio tuntuu tällä hetkellä suurelta farssilta. Voiko tämä olla NÄIN vaikeaa? Maanantaina Mies yritti saada aikaa kivesbiopsiaan. Yksityiseltä klinikalta, jonne on maksusitoumus keskussairaalasta, todettiin, että ”kun pitäisi olla tuo labralähete..eikö sieltä keskussairaalasta annettu sellaista?” No ei annettu. Eikä […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”että kaikki kääntyisi hyväksi”

Kun viedään pimeään ja riisutaan paljaaksi kaikesta turhasta, sitä huomaa ajattelevansa äärimmäisen yksinkertaisia asioita. Että saisi herätä seuraavanakin aamuna. Saman Miehen vierestä. Että saisi ajaa hengissä työpaikalleen, tehdä työtä rakkaiksi tulleiden seurakuntalaisten parissa, osallistua elämän iloihin ja suruihin ja saada kulkea kappale matkaa kunkin sitä tarvitsevan rinnalla.  Että jokainen kohtaaminen jättää jäljen. Ja jokainen kohdattu […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

*rumpujen pärinää* ja lupa edetä

Tänään kävimme lapsettomuuspoliklinikan lähettämänä psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa kahden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.  Lapsettomuuspolilta pyydettiin siis VIELÄ yhtä lausuntoa jo KAHDEN toimitetun lisäksi. Siitä, että minussa ei ole mitään vikaa. (Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri oli kirjannut, että olisi hyvä keskustella pettymyksensietokyvystä ja realistisista odotuksista ja lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista.) Niin me sitten istuimme tunniksi alas ja puhuimme. Kukaan meistä neljästä ei […]