Tag: lapsettomuus

Tässä. Sohvan nurkassa. Jalat Miehen selän takana, Miehen käsi reiteni päällä. Selän päällä. Silittää. Hellästi. Silittää hellästi ehjemmäksi sitä, mikä on olemassa. Rakkaus. Minä rakastan Miestä. Enemmän kuin ketään muuta koskaan. Minä tiedän sen. En halua olla vapaa, en halua olla yksin. Haluan herätä aamulla ja suukottaa niskaa. Haluan olla tässä. Kotona. Yhdessä. Ja yhdessä […]

Pääsiäinen on ollut jo vuosia minulle vuoden vaikein pyhä. Siitä asti, kun luovuin ensimmäisestä pienestä.  Suru on vieraillut meillä niin usein, että se ei enää ole niin pelottava. Kammottava.  Kaikkein eniten maailmassa pelkäsin menettäväni jonkun rakkaan, kun vielä en ollut menettänyt ketään. Kuolema oli maailman ahdistavin asia. Pelottavin. Lopullisin. Sitten, kun sen kohtasi ensimmäisen kerran, […]

Eilen illalla meillä mentiin nukkumaan vihaisina.  Aamulla ei juurikaan ehditty puhua, koska ärsytti.  Lähtöhalista olen ollut niin kiitollinen koko päivän.  Töistä lähdin suoraan tänne, opintojen pariin. Nyt köllin reporankana hulppealla vuoteella.  On suihkunraikas iho, pehmeät liinavaatteet ja ihana tyyny. On aamulla aamukahvin kanssa hedelmiä ja Hesari. Arkiluksusta.  Ja kuitenkin jotain puuttuu.  Siitä hetkestä,  kun nukahtaa. […]

Ajatus erosta on päivä päivältä konkreettisempi. Välillä jopa niin konkreettinen, että selaan työpaikkakuntani vuokra-asuntoilmoituksia. Sitten katson nukkuvaa Miestä ja kastelen paitani kyynelillä. Ristiriita tämän kaiken, tämän elämän kanssa on niin iso. En minä tiedä mitä pitäisi tehdä! Ei missään ole sellaista manuaalia, josta voisi tarkastaa toimintaohjeita tai mennä kohta kohdalta eteenpäin.  Elämässä on paljon sellaista, […]

Olen vihainen. Ja surullinen. Vihainen siitä, että meidän hoitotaipaleemme on ollut niin kivikkoinen. Niin valtavan moni asia on mennyt pieleen, kuten esimerkiksi.. kolmannen keskenmenon jälkeinen yhteydenotto neuvolaan ei poikinut mitään muuta, kuin käskyn yrittää kovemmin – minä yritin tarjota kysymyksenä mahdollista tukosalttiutta, mutta ”älä skitsoa”- neuvo sai painamaan punaista luuria hyvin nopeasti viidennen keskenmenon jälkeinen […]

”Mitä olet puuhaillut?”, kysyi ystävä puhelimessa. Minä vastasin lähinnä itkeneeni. Ja tottahan se on. Itku on ollut vieraana usein. Töissä kyyneleet nousevat silmiin, kun vanhemmat tuovat lapsiaan aamulla hoitoon. Pitävät vielä sylissä ja antavat pusun. Kyyneleet nousevat kaupassa, kun kiukkuava lapsi nostetaan syliin tai kun pieni käsi etsiytyy isompaan hakien turvaa. Silloinkin ne nousevat, kun […]

Lapsettomuushoidot meidän osaltamme ovat ohi. Luovutetuilla sukusoluilla hoitoja ei jatketa. Lopullisuus on jotenkin niin surullista, ettei sitä täysin käsitä. Haaveet vauvasta haihtuivat tähtitaivaan toiselle laidalle, ulottumattomiin.   En jaksa kirjoittaa kaikkea tähän johtanutta. Me olisimme halunneet jatkaa. Minä katson Miestä, joka istuu sohvalla ja hymyilee. Istuu käsi levällään; niin, että siihen kainaloon mahtuisi yksi tai […]

Tunnustan. Joskus on hetkiä, jolloin haluaisin vaihtaa tämän elämän. Aloittaa jossain ihan alusta, uudelleen. Ja sitten on niitä, jolloin tietää entistä vahvemmin, että tässä on hyvä. Että tässä riittää. On kaikki. Olen miettinyt sitä, missä vaiheessa pitäisi päästää toisesta irti. Antaa mahdollisuus mennä. Olla vapaa.  Samaan hengenvetoon sitäkin, miten vaikeaa olisi elää ilman toista. Olla […]

Voiko rakastaa niin paljon, että antaa toisen mennä?  

Nyt on konsultaation konsultaation konsultaatiot (kyllä, juuri näin) tehty. On arvioitu. Puhutettu. Keskusteltu. Vatvottu. Ja ihan suoraan sanottuna ihmettelen hoitohenkilöstön työajan käyttöä tässä asiassa. Eikö niillä ihan oikeasti ole muuta tekemistä? No, ainakin setä Psykologin mukaan olisi. Onhan se järjetöntä, että Lääkäri A lähettää konsultaatiopyynnön Lääkärille B, joka keskusteltuaan meidän kanssamme lähettää vielä konsultaatiopyynnön Lääkärille […]