Tag: lapsettomuus

Eilen oli käynti psykiatrian poliklinikalla. Täti Lääkäri ja Setä Psykologi olivat molemmat läsnä. Keskustelimme hieman alle tunnin. Yöunista. Parisuhteesta. Lapsettomuushoidoista. Olimme monesta asiasta yhtä mieltä. Siitä, että on oltava toivoa. Ja että parisuhteessa asioita voi selvittää vain puhumalla. Siitäkin, että konsultaatiopyyntö on ensisijaisesti haaveissa siintävän lapsenkin etu.  Kaikkein riemastuttavinta oli kuitenkin Täti Lääkärin viimeinen lause: […]

Eilen se tuli postissa. Kutsu eteenpäin. Konsultaatio ja lahjasoluneuvonta odottaa. Vaikka se onkin vasta joulukuun alkupäivinä, niin silti asiat etenevät.  Olen helpottunut. Iloinen. Niin iloinen, että tanssin ilotanssin samalla kun odotin glögiä kiehuvaksi. Vauva-asiat menevät eteenpäin.  Hitaasti, mutta varmasti.   Mahtavaa, eikö? <3    

Näin viime yönä ihanaa unta.  Olin äiti. Talo oli täynnä lapsia. Aamulla heräsin hiljaiseen kotiin Miehen vielä nukkuessa. Tuli itku. Ikäväitku. Kävin hautausmaalla kynttiläkierroksella. Sytytin useamman kynttilän. Mummin ja papan haudalle, Miehen isän ja isovanhempien haudalle ja muualle haudattujen muistokivelle. Itku kuristi kurkkua. Sadat kynttilät lämmittivät. Valaisivat. Aivan kuin jokainen niistä olisi halunnut kertoa toivosta. […]

Kävin äidin kanssa kävelyllä. Lehdet kahisivat jalkojen alla. Kävelimme lempikalliollemme – ja juttelimme. Ihan kaikesta. Havahduin siihen, että voidaan jutella. Ihan kaikesta. Puhuttiin perheenjäsenistä. Papasta. Töistä. Ja lapsettomuudesta. Siitä, mille se tuntuu. Miten hoidot etenee. Mitä se tarkoittaisi, jos saataisiin lapsi lahjasoluilla. Minua itketti se, ettei Miehen hymy periydy. Tai hymykuopat. Äiti lohdutti sanomalla, että […]

Olen (melkein) päivittäin lukenut blogeja ja elänyt mukana sekä ilon että murheen hetkiä. Olen nauranut ja hiljentynyt. Olen ihastellut kasvavia lapsia, kauniisti sisustettuja koteja, taidolla tehtyjä esineitä ja leipomuksia. Hihitellyt päivän tyyleille ja tajunnanvirralle. En ole kuitenkaan jaksanut jättää jälkiä. <3 Nyt lähetän roppakaupalla lämpimiä ajatuksia, valoa, iloa ja toivoa ihan jokaiseen kotiin – näin […]

Tänäänhän se oli. Käynti lapsettomuuspoliklinikalla. Kyllä nukuinkin huonosti, heräsin jo aamuyöllä jännittämään. Ja arvatkaa vaan, onko täällä tänään itketty. Vollotin jo töihin mennessä sitä, että eivät ihan varmaan enää hoida. Ja että en halua uuteen icsiin. Ja nyt sitten vollotan iloitkua. Helpotusitkua. Polilla oli taas uusi lääkäri. Taitaa olla kolmas..tai neljäs. Miellyttävän oloinen, kuitenkin. Oli […]

Tähän viikonloppuun on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Perjantaina ennen lähiopintoja kävin teellä ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt sitten vuoden 2007 maantieteellisten haasteiden (lue: väärällä puolella Suomea) vuoksi. Oli ihanaa nähdä. Tuntui sille, kun vuosia ei olisi ollut välissä ollenkaan näin montaa. Olemme pitäneet FB:n  kautta yhteyttä ja olemme jakaneet lapsettomuuden kipua. Ja nyt sain […]

Tapasin kirjastossa yhden vanhan kaverin. Emme ole nähneet vuosiin, siis ehkä kolmeen. Hänen jaloissaan hääräsi reipas kolmivuotias ja mahasta päätellen toinen tulee hetkenä minä hyvänsä. ”No entäs sun lapset? Siis kai teillä jo jokunen on?” ”No itse asiassa ei ole. Työn alla tosin”, sanon ja vit ketutuskäyrä kilahtaa jo ihan kupoliin. Voinko juosta? Saanko heittää kirjat […]

Kävin Prismassa hakemassa lohtukarkkeja molemmille. Siis sellaisia vaaleanpunaisia sydämiä. Rakkaudelle. Sopimiselle. Kassajonossa minun edelläni oli perhe, pieni vauva kaukalossa ja isompi tirriäinen vanhempiensa sekä minun jaloissani. Tirriäinen kiskaisi keltaisesta huivistani.  ”Arvaa mitä? Mä oon ihmelapsi!”, hän tuumaa. ”Ai niinkö?”, minä kysyn. ”Mut on tehty taitavasti. Semmoinen biloloogi on tehnyt. Mut on tehty maljakossa ennen kuin […]

yksi hymy yksi lämmin katse yksi hellä hipaisu   ja minä tiedän: anteeksi annettu