Tag: lapsettomuus

Tänään romahdin. Olemme askarrelleet lasten kanssa ihania äitienpäiväyllätyksiä jo pari viikkoa. Tänään saimme ne pakettiin ja lokeroihin lähteviksi. Taittelimme, väritimme, sidoimme naruja, leikkasimme. Jokaisen lapsen kohdalla ihastelin, kehuin, vahvistin lapsen iloa ja onnistumisen kokemusta. Jokaisen lapsen kohdalla se jysähti syvemmälle ja syvemmälle, kunnes oli pakko paeta. Vessaan. Sunnuntaina joku muu saa herätä äitienpäivään. Viis siitä, […]

Tänään, tappelun jälkimainingeissa, istuimme vierekkäin käytävän lattialla. Sinun tukkasi oli sekaisin painiottelusta ja poskesi märät harmikyyneleistä. Siinä, lattialla, istuttiin. Kuivasin poskiasi, hellästi. Silitin hiuksiasi pois silmiltä. Tulit istumaan ihan liki, painauduit minua vasten. Tarrasit vyötäisiltä kiinni ja hautasit kasvosi käsivarteeni. Minä istuin siinä, silitin. Kuuntelin sinun harmiasi, sinun kokemaasi. Pyysit puhaltamaan polvesta pipiä pois. Puhalsin. […]

Iltalehdessä oli otsikkona ”Lasten hankinta kaduttaa”. Anteeksi, minulla on taipumus provosoitua tämänkaltaisista otsikoista. Niin kuin lapsiasiasta ylipäätään. Meillä oli eilen työpaikalla ensiapukurssi työntekijöiden kesken. Siellä(kin) puhuttiin tästä aiheesta. Siitä, miten koko maailma heittää häränpyllyä siitä hetkestä alkaen, kun testitikkuun tulee plussa. Siitä, miten maailman raastavin tunne on huoli omasta lapsesta ja tämän hyvinvoinnista ja pelko […]

Minusta on tullut allerginen latteuksille. Selittelyille. Sille, että jokaisesta pilvestä pitäisi löytää kultareunus ja että aina voisi olla huonommin. Sille, että kaikella on tarkoituksensa ja mitään sellaista ei tapahdu meille, mitä emme jaksaisi kantaa. Jokseenkin kohtuuttomia ajatuksia. Ensinnäkin se, että pitäisi aina osata olla kiitollinen. Ei kaikesta tarvitse. Eikä voi. Aina löytyy joku, jolla varmasti […]

Pääsiäinen tuo ainakin minulle toivon. Toivon jälleennäkemisestä. Toivon siitä, että joku päivä minä saan nähdä. Jokaisen Pienen. Olenhan minä aikaisemmin saanut taivaasta terveisiä. Niissä terveisissä niin valtava lohtu, ettei sitä voi selittää. Sen voi vaan sulkea sydämeen ja kiittää siitä lohdusta. Minä tiedänettä sinäelätjuokset jo pienillä jaloillasiperhosten ja kukkien keskellä.Sinä naurat.Halaatvastaan puhaltavaa tuultaja lähetät sen […]

Eilen se iski. Istuin lattialla, sylissä kaksi lasta. Selän takana toiset kaksi kiehnäämässä, roikkumassa. Kikatuksen määrä oli pienessä eteisessä jo korvia huumaavaa. Pieniä villasukkia, sukkalukkoja, kurahousujen lahkeiden laittamista saappaiden päälle. Pipon kanssa ”kuka siellä”- loruttelua. Vetoketjujen vetämistä, kaulaliinan tarkistamista. Hipsutuksia. Taputuksia.  Koko sen ajan, kun autoin lapsia ulos, takaraivossa jyski kaksi sanaa. Vaikka kikatin mukana, […]

Saimme eilen pitää kylässä Miehen siskoa pienokaisineen. Sain pitää sylissä kaksi viikkoa vanhaa Ihmettä. Nuuhkia pehmeitä poskia. Silittää silkkisiä hiuksia. Ihastella pienenpieniä sormia ja katsoa silmiin. Ihmetellä isoveljen luontevaa oloa, vaikka Pieni karjuikin koko kehonsa voimalla. Ja pitkään. Lapsen itku, kipuitku, on jotenkin lohdutonta. Kun ei voi tehdä mitään muuta kun vaan kantaa sylissä. Yrittää […]

Tänä aamuna en ole uskaltanut pissiä tikkuun. En vielä. Vaikka siinä eilen haalea, hento toivo olikin. Odotan huomiseen. Hyvä asia on se, että tihru on lakannut. Tänään keskityn työhaastatteluun, tarjolla olisi lastentarhanopettajan vakipesti. Johonkin sitä kaikkea rakkautta ja hellyyttä pitäisi saada kanavoitua. Samalla, kun haaveilen työpaikasta, haaveilen toivosta. Lasken sen(kin) hellästi elämän käsiin. Sydän huokaa: […]

Tämän päivän Iltalehteä lukiessa meinasin kiskaista kahvit keuhkoputkiin. Siellä luki näin: ”En ymmärrä lainkaan ihmisiä, jotka itsekkäistä syistä hankkivat lapsen vaikka millä konstilla eivätkä hyväksy sitä, että kaikki elämässä ei vain ole tarkoitettu kaikille, eikä kukaan saa kaikkea haluamaansa.” Iltalehden lukijoilta oli tiedusteltu, että kuinka moni olisi valmis hankkimaan lapsen yksin. Tiedän, että tuo kommentti on vaan […]

Mies tuli viereen. Pyysi syliin. Halasi pitkään. Suukotti niskaa. Ja sanoi: ”En usko, että kaikki olisi tässä. Mä haluan vielä yrittää.” Niin me nyt sitten yritämme. Vastoin kaikkia lääketieteen todennäköisyyksiä. Pöhköä? Ehkä. Mutta tuntuu tällä hetkellä oikealta. Ja tuo Mies tuossa vieressä niin uskomattoman rakkaalta. Viisaalta. Miten olen saanutkaan onnen saada juuri hänet minun elämääni!