Tag: lapsettomuus

Olen ajatellut. Paljon. Lukenut. Paljon. Itkenyt. Paljon. Enkä yhtään tiedä, mitä ajatella.  Olen miettinyt lahjasoluja. Emme ole niistä juurikaan vielä puhuneet, on pitänyt antaa puolisolle aikaa miettiä ja olla. En ole voinut käydä päälle omine ajatuksineni ja mustatuntuuettä-mielipiteineni. Olen miettinyt puolesta ja vastaan. Jos päättäisimme käyttää lahjasoluja, niin.. ensimmäiseksi pitäisi ratkaista rahoitus. Minun icsini tulisi […]

Kävimme tänään lapsettomuuspoliklinikalla. Saimme sinne alkuvuodesta keskusteluajan. Mies oli luottavaisempi, minua pelotti jo aamulla. Minun intuitioni osoittautui oikeaksi. Lääketieteellisesti mitään ei voida enää tehdä. Miehen aivolisäke ei enää (vammasta johtuen) tuota siittiöitä. Niin vaan on. Haaveet yhteisistä, biologisista lapsista ovat nyt murskautuneet lopullisesti. Me emme voi saada omaa lasta. Surullinen ja vihainen. Siltä tuntuu. Olen […]

Meinasin kirjoittaa puutteesta. En kirjoita. Haluan vaan sanoa, että olen naimisissa maailman kilteimmän, kultaisimman, viisaimman ja hyväsydämisimmän Miehen kanssa. Niin, monesta ollaan selvitty. Yhdessä. Tästä kuivasta kaudestakin, varmasti. Pakkohan meidän on. Rauhoitan tilanteen. Annan tilaa ja aikaa. Olen edelleen olemassa, olen edelleen vieressä ja pusuttelen, hivelen, silitän. Ja toivon, että joku päivä niihin taas vastataan. […]

Kun ehdotan parisuhdeaikaa, niin..Ei. Kun ehdotan helliä hetkiä, niin…Ei. Kun yritän pusutella, niin…Ei. Minä kuulemma näen Miehen eri tavalla. Minä en näe epäonnistujaa enkä luotaan työntävää. Mutta kun jokainen lähestymistapa torpataan..lähes joka pusu ohitetaan suukkona poskelle…vihjailut seksistä väännetään heti pois ja uusiin keskustelun aiheisiin. Minä odotan epärealistisia. Niin kuin niitä lahjasoluja. Ei Mies niitä halua. […]

Ei siihen tarvittu kuin kaksi sanaa. ”Miten menee?”, kysyi setä Terapeutti. Aivan kuin jostain olisi naksautettu joku tulvaportin sulkukiinnike tuhannen päreiksi. Ensin tuli yksi kyynel, sitten toinen ja lopulta valtoimenaan.  ”Niin, pitäisikö tässä nyt huolestua?”, jatkoi hän ja kumartui jo lähemmäs katsomaan, kuinka tärähtäneeltä minä oikein vaikutankaan. Ja olenko laisinkaan kotimatkalle päästettävässä kunnossa. Ja minä […]

Sieltä se tuli. Työpalaverissa. Itku. Juhlittiin täytekakulla äitiyslomalta palannutta kollegaa. Ihasteltiin parivuotiaiden supliikkeja ja töhinää. Ja rajattiin toisiamme ulkopuolelle. ”Niin, tänhän ymmärtää sitten, kun itse on äiti.” ”Kyllä se äitiys muuttaa, elämästä tulee niin paljon merkityksellisempää.” ”Joo, maailman isoin asia…en mä ymmärrä, millainen mä olisin, jos en olis äiti.” Tunsin itseni NIIIIIIIN ulkopuoliseksi pottaharjoittelusta. Unikoulusta. […]

Tänään, tasan 12 vuotta sitten, oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä elämäni kaikkein kamalimman ajanjakson keskellä. Sain viestin, joka ravisutti hyvällä tavalla koko elämääni. Minusta tuli täti. Minusta tuli täti yhdelle ihanimmista ja rakkaimmista ensimmäistä kertaa. Muistan, että itkin ilosta ja onnesta. Sydämeni meinasi pakahtua rakkaudesta, kun paria päivää myöhemmin sain sairaalassa Pienen ensimmäistä kertaa syliini. […]

Jos Mies yllätti ehdotuksella pariterapiasta, niin tänään veti kyllä jalat alta. Kun minä olin töissä, niin Mies oli soittanut Fertinovaan. Kysynyt luovutettujen siittiöiden käyttömahdollisuuksia. Fertinovassa olivat kovasti ihmetelleet lapsettomuuspoliklinikan linjausta lopettaa hoidot. Mutta Se tärkein uutinen: on mahdollista käyttää lahjasoluja. Hintaa yhdelle hoitokerralle tulee reilu 2000€. Niin, kotiin tultuani Mies sanoi, että ei voida vielä […]

”Kulta, mitä mieltä sä olisit, jos mentäis juttelemaan jonkun kanssa?”, kysyi Mies. Minä kapsahdin välittömästi kaulaan, halata rutistin piiiiiiiiitkään ja moiskautin pusun. Ei liene vaikea arvata, mitä mieltä Vaimo moisesta ehdotuksesta oli? Joulukuussa lapsettomuuspoliklinikallahan lääkäri ehdotti, että saattaisi olla hyödyllistä keskustella jonkun kanssa vielä. Joulukuussa sekä Mies että minä olimme molemmat niin vereslihalla, että ajatuksia […]

Vuosi vaihtui ja alkoi ihan yhtä harmaassa tunnelmassa kuin vallitseva sää. Ilo inr-tason saavuttamisesta oli lyhyt. 23.12 se nimittäin oli pudonnut 2.4:stä 1.3:een. Ja vuoden vaihdetta silmällä pitäen se jatkoi tasaista laskuaan ollen maanantaina 30.12 1.1. Pohjalla siis. Kyllähän tämä muuten menisi, mutta nyt kun ei olla hoitotasolla, niin pistetään. Sitä pirun Klexanea. Aamuin ja […]