Tag: parisuhde

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

muutama ajatus adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta

Minulta on useampaan kertaan kysytty adoptiosta ja sijaisvanhemmuudesta. Viimeksi tänään, ihan livenä, Bilteman kassajonossa. (Mieli olisi tehnyt luovuttaa paikka ja lähteä etsimään hyllyväleistä idioottisuodatinta.) Yleensähän tämä keskustelu menee siten, että minulta kysytään, onko minulla lapsia (tai että enkö minä vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia lapsia). Minä vastaan, että ei ole. Tai sitten pamautan, että emme […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

riitapäivä

Aamulla heräsin väärällä kyljellä. Oli kuuma ja kellon torkkuajastin torkutti liian pitkään, niin pitkään, etten ehtinyt suihkuun. Kahvinkeitto takkusi. Vedet lorisivat iloisesti keittiötasolle kahvipannun sijaan. Kahvi ei maistunut, kun oli kuuma. Meillähän luetaan joka aamu lehti yhdessä. Puhutaan uutisista. Päivästä. Paitsi tänään. Murisin banaani kädessä. En ehtinyt lukea Miehen tahtiin. Hermostuin. Mies hermostui. Äänentaso kohosi. Tiuskittiin. […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

epäusko

Maailmankatsomukseni on kriisissä. Tai on ollut jo pidemmän aikaa. Minut on kasvatettu perinjuurin tunnustuksellisessa kodissa. Olen teini-ikäisenä kapinoinut  perinjuurin tunnustuksellisuutta ja kotikasvatusta vastaan. Lukioikäisenä elämä olikin sitten siinä pisteessä, että oli pakko valita – taivas tai helvetti. Nuorena aikuisena olin vahvasti mukana seurakunnan toiminnassa ja uskoin aina löytäväni puolisonikin niistä piireistä. No, ehdokkaita oli useampi, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

tyhjän kodin terveiset

Kesäleskeys tarkoittaa sitä, että: voin ostaa siskonmakkaroita siskonmakkarasoppaan ja ainekset kana-mozzarella-salaattiin voin haahuilla nettikauppojen sivuilla KAUAN ilman sinun kommentointiasi saan pestä rauhassa vessan, kylppärin ja pyykkiä ihan vaan into piukeana siitä, että tulee siistiä ja saan kokeilla uutta pesuainetta voin pyllistellä kukkalaatikoiden äärellä (myös kauan) ja ihastella tähtisilmiä, pelargonioita, muratteja ja samettiruusuja, jotka tarttuivat (ihan […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

vuosi sitten

Vuosi sitten toivo oli vahvempi kuin aikoihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaani, miten luottavaisesti suhtaudun lapsettomuushoitoihin ja siihen, että kaikki menee hyvin. En vielä tiennyt (onneksi) mitään munasolupunktiosta tai sen jälkeisistä komplikaatioista. En keskenmenosta. En vuosituhannen helvetillisimmästä syksystä. Olin onnellinen, luotin. Elämä ei vienyt sitä polkua, mitä minä olisin halunnut. En saanut pitää istutettua alkiota kohdussani niin […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kehoterapiasta (ja hyvin nukutuista öistä!)

Olen joskus maininnutkin käyväni psykofyysisessä fysioterapiassa. Viime syksynähän se alkoi ja käyntikertoja on ollut harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti. Tänä aamuna heräsin siihen, että jokin oli eri lailla kun ennen. Jokin niin kummallisesti ja oudosti. Unenpöpperöisenä kesti hetki, ennen kuin aivot älysivät: minähän olen NUKKUNUT sätkimättä koko yön. Ja edellisen yön. Ja sitä edellisen. Ja ties […]