Tag: psykiatrinen hoito

Yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla Setä Psykologin vastaanotolle ilmestyi myös Täti Lääkäri. Setä Psykologi oli pyytänyt hänet mukaan, koska terapiasuhde on päättymässä. Tuntuu ihan käsittämättömälle, että nyt ollaan tässä. Täti Lääkäri kyseli voinnista. Kuulumisista. Pyysi vertaamaan vointia siihen, kun olen aloittanut asiakkuuden polilla tämänhetkiseen.  Silloin: todella vaikeat uniongelmat, pitkään jatkunut unettomuus jokaöiset jatkopainajaiset traumatapahtumista hajuista, äänistä, tuntemuksista, mauista […]

Tuntuu kummalliselta, että tässä myllytyksessä mieli on levollinen. Rauhallinen.  Vapaa. Ihana fysioterapeuttini, samalla kun tekee akupainantahoitoaan, toistaa ääneen neljää lausetta. Lauseita, joita minä vähitellen elän todeksi. Lauseita, joita jokaisen kannattaisi elää todeksi. Ja toivoa myös läheisilleen. Se on kuulemma nimeltään ystävällisyysmeditaatio. Minä kutsun sitä neljäksi vapauttavaksi lauseeksi, niin merkityksellisiä ne ovat minulle olleet. Ja ne […]

”Ihmiseltä ei saa viedä toivoa!”, minä huusin kyyneleet silmissä. Hetkeä aikaisemmin setä osastonlääkäri oli aloittanut hoitoneuvottelun sanomalla, että ”siirretään ne lapsettomuushoidot ensi vuoteen”. Siis hoidot, joiden pitäisi mahdollisesti alkaa tämän kuun lopulla ja ehkä joulukuussa olisi alkionsiirto. Faktat. Nukun paremmin. Voin paremmin. Ahdistus alkaa olla selätetty. Masennus myös.  Lääkärin faktat. ”Et sä voi perustaa elämääsi […]

Kun sinut istutettiin kiinni minuun valohippuna monitorin ruudulla minä aloitin peiton sinulle lämpimäksi. Ensin peitosta tuli kuitenkin surupeitto vitivalkoinen neliö neliöltä keskenmenneitä toiveita sydänverellä huudettua itkua jokaisessa solussa tuntuvaa kipua, kaipausta ja vihaa. Sitten siitä tuli toivopeitto, jota ympäröivät uudelleen vitivalkoiset neliöt toivon neliöt. Minä halusin ympäröidä  tämän surun toivolla.  

Täällä edelleen. Tänään Setä Lääkäri kysyi, mikä minua tässä osastohoidossa parhaiten auttaa. Minä vastasin, että se, kun yökkö vahtii unta. Että kun stressi ja nämä syksyiset mutkat kilauttivat myös ylivireystilan ihan kupoliin, niin tuntuu hyvälle se, että joku muu valvoo. Kotona se olen minä. Unen läpi tunkevat rasahdukset, kolinat ja narinat kiskaisevat minut sekunnin sadasosassa […]

Vuosi sitten olin samalla osastolla. Samassa huoneessa. Vitosen kakkonen. Olen virkannut peittoa. Jokaisen ruudun kohdalla miettinyt, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut. Mitä ollaan käyty läpi. Muun muassa tätä: lapsettomuushoidot keskeytettiin viime syksynä unettomuuden takia paras joululahja minulle olivat 12-tuntiset lääkevapaat yöunet en saanut viime vuonna ainuttakaan joulukorttia postiin olin syksyllä pitkällä sairaslomalla tammikuussa vietettiin […]

Minusta tuli vitosen kakkonen. Yleissairaalapsykiatrian asukki, vailla punaisia sairaalapöksyjä ja omissa villatöppösissä. Minusta tuli asukki osastolle, jossa on enemmän ja vähemmän meitä elämän riepottelemia, uuvuttamia ja väsyttämiä. Osastolle, jossa tähän asti jokainen kohtaaminen on ollut lämmin. Jossa vilisee väsyneitä hymyjä ja mustaa huumoria yökköjen työtavoista. Minä olen itkenyt paljon, nukkunut vähän vähemmän. Uskomattomalle tuntuu se, […]

Voi perse näitä öitä. Viime yö oli taas yö helvetistä. Olin pari tuntia valveilla, nukahdin, Mies herätti, en nukkunut. Tuumasin vaan töihin mennessä, että onpa idioottia ajaa väsyneenä ja että perskeles, kun olisi työpaikka lähempänä jotta pääsisi edes bussilla. Tänään soitti täti Lääkäri. Että miten Opamoxit toimivat. No, eipä niillä nuku eikä niitä tee mieli […]