15.3.2016 että siivet kantaisivat Vaikeiden ja isojen päätösten edessä. Niitä ei voi enää lykätä. Tällä hetkellä minun ainoa toiveeni on se, että siivet kantaisivat. Toivoisitteko sitä minun kanssani? Note to self: minä selviän kyllä. On pakko selvitä. 6
21.2.2016 hiljaa Syy viimeviikkojen hiljaisuuteen löytyy kotoa. Lapsettomuushoitojen lykkääntyminen johti siihen, että ahdistus keitti yli. Voimakkaammin kuin aikoihin. Tuntui siltä, että kaikki hajoaa ja hetken näytti siltä, että menetän kaiken minulle rakkaan. Nurkkaan ajettuna oli valittava, puhutaanko vai luovutetaanko. Oli tehtävä päätös siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja ensisijaista. Ja oli pakko hypätä. Epätietoisuuteen, mutta luottamukseen. Meillä […] 3
23.1.2016 kateutta vai kaipausta? Katsoin äsken talleenteelta Marja Hintikka Liven. En uskaltanut katsoa sitä viikolla. Halusin aikaa omille ajatuksille ja tunteille. Se olikin ihan viisasta, sillä niistin itkuräkää monta nenäliinallista ja lopetin katsomisen silmät punaisina. Kiitos Heidi Suomelle rehellisyydestä! Jäin miettimään jaksossakin kuultua tematiikkaa, joka on omasta elämästäkin niin vallan tuttua. Viimeksi eilen töissä lapselliset kollegat huokailivat, miten ihana […] 5
9.1.2016 onnenhetkiä Silloin, kun on vähän väsynyt, oppii katsomaan maailmaa ruohonjuuritasolta. Kun ei jaksa kurkottaa korkealle, oppii suoriutumaan arjesta luovasti leppoistamalla. Ja välillä, kun toivottomuus tulevaisuuden suhteen tuntuu äärimmäisen suurelta, pienet ilot tuntuvat valtavan voimauttavilta. Juuri nyt iloitsen kolmesta asiasta: siitä, että Mies pystyy nukkumaan kasvot minuun päin (koska lihaskireys on helpompi eikä vaadi selkäkivun takia nukkumista […]
6.12.2015 kiitoksen kynttilät Tänään kuudelta meillä syttyvät kiitoksen kynttilät. Kiitoksen kynttilät vapaasta maasta. Isänmaasta. Omasta kodista, kulttuuriperinnöstä. Oikeudesta omaan kieleen ja koulutukseen. Kiitoksen kynttilät isovanhempien tekemästä työstä rintamalla – etulinjassa Kannaksella, joukkosidontapaikalla, sotasairaalassa. Siitä, että jokainen heistä sai palata hengissä kotiin, perustamaan perhettä ja luomaan omalla työllään mahdollisuuksia meille jälkipolville. Tänään syttyvät kaipauksen kynttilät. Tänä vuonna vietän elämäni […] 2
29.11.2015 170 asiaa, jotka saavat minut onnelliseksi Ei elämä pelkkää mustaa ole. Sen todistamiseksi listasin 170 asiaa, joista tulen onnelliseksi, jotka saavat minut hymilemään tai hyvälle tuulelle: 1. Villasukat. Mitä värikkäämmät, sen parempi. Nukunkin villasukat jalassa. 2. Silmälasinpuhdistusliina. Ah. Autuasta on nähdä ilman läikkiä. 3. Sauna. Mielellään puulämmitteinen. Ja vieressä järvi. 4. Kukkaseppele. 5. Riippumatto ja lintujen laulu. 6. Kesämökki. Suvun rakas, […] 3
8.11.2015 ”halit. isisi” Kun työhaastattelussa tai jossain muualla on kysytty, kuka on esikuvasi, olen vastannut lähes poikkeuksetta aina – isäni. Isi on yhä edelleen minun supersankarini, esikuvani, tukeni ja turvani. Isi on yhä edelleen kainalo, johon käpertyä ja syli, johon kiivetä silloin, kun ei jaksa tai kun on paha olla. Lapsuudessani isä teki paljon töitä. Auttoi muita niin […] 2
28.10.2015 rakkaudesta Kun rakastuit, niin mihin rakastuit? Rakastuitko potentiaalisen kumppanisi autoon, tyköistuviin farkkuihin vai ammatilliseen asemaan? Vai rakastuitko kenties katseeseen, joka katsoi sinua eri tavalla? Käsiin, jotka olivat hellät? Siihen tunteeseen, että tässä on hyvä olla; turvallista ja hyvä. Rakastuitko siihen kokemukseen, että sinut nähdään ja kuullaan niin kuin ei koskaan aikaisemmin? Että joku on aidosti kiinnostunut […] 1
24.10.2015 tuulettumisesta Mies on kuntoutusjaksolla. Ollut jo yli viikon. Minä tuuletun. Ensimmäinen viikko kotona meni hämmästellessä ja kölliessä. Tällä toisella viikolla on jo ollut helpompaa. Vaikka yöllä säpsähdänkin siihen, että on liian hiljaista. Siihen tottuu, että ajattelee ensin toisen tarpeet ja hyvinvoinnin. Että aamulla ensimmäisenä kiirehtii suihkuun ja lehden hakuun, jotta ehtii auttaa ylös sängystä ja tuoliin, pukea […] 3
15.9.2015 miten jaksan? Mennessäni tänään töihin ensimmäinen nyyhkijä tuli vastaan jo tuulikaapissa. Sylissä itku laantui ja viisivuotias sanoi itkeneensä, koska en ollutkaan töissä. Tulinkin vasta välivuoroon. ”Mä koko yön ootin et tulis aamu ja mä pääsisin päiväkotiin. Täällä on niin hyvä olla.” Aamupalalla pienet, puuroiset sormet hipelöivät hihaani. ”AnLottanen, kiva kun sä tulit mun viereen.” Ulkona rakettikeinuvauhteja antaessani […] 4