Tag: suku

Tämä joulu oli erilainen. Sain rauhassa pukea kotia jouluun ilman, että kumppani ahdistuu. Sain sopivasti laittaa kaunista ja yhdessä siivota. Aikaisempina vuosina joulut ovat menneet enemmän hiljaiselossa – ex-Mies inhosi joulua enemmän kuin mitään. On jokseenkin haastavaa yrittää sovittaa yhteen sitä, että ei turhaan ahdistaisi toista, ei triggeröisi hankalia lapsuuden kokemuksia esiin, mutta silti saisi […]

Vuosi sitten toivo oli vahvempi kuin aikoihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaani, miten luottavaisesti suhtaudun lapsettomuushoitoihin ja siihen, että kaikki menee hyvin. En vielä tiennyt (onneksi) mitään munasolupunktiosta tai sen jälkeisistä komplikaatioista. En keskenmenosta. En vuosituhannen helvetillisimmästä syksystä. Olin onnellinen, luotin. Elämä ei vienyt sitä polkua, mitä minä olisin halunnut. En saanut pitää istutettua alkiota kohdussani niin […]

Saimme eilen pitää kylässä Miehen siskoa pienokaisineen. Sain pitää sylissä kaksi viikkoa vanhaa Ihmettä. Nuuhkia pehmeitä poskia. Silittää silkkisiä hiuksia. Ihastella pienenpieniä sormia ja katsoa silmiin. Ihmetellä isoveljen luontevaa oloa, vaikka Pieni karjuikin koko kehonsa voimalla. Ja pitkään. Lapsen itku, kipuitku, on jotenkin lohdutonta. Kun ei voi tehdä mitään muuta kun vaan kantaa sylissä. Yrittää […]

Eilen vietettiin rakkaimman serkkuni häitä.  Jännitin häitä ennakkoon. Paljon. Kesäkuussa nimittäin serkkuni sai valitettavasti osansa hormonihoitojen aiheuttamasta tunnemyräkästä. Lyhyesti sanottuna – kilahdin ja ilmoitin jättäväni häät väliin. Kaikkineen kurja sotku, joka onneksi selvisi. Pyysin kilahdustani anteeksi, kerroin lapsettomuushoidoista ja stressikertoimesta. Sain serkultani viestin, jolle vollotan edelleen. ”Hei! Toki huolitaan, jos vaan pääset. Kaikki on anteeksi […]