Tag: traumaperäinen stressihäiriö

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kehoterapiasta (ja hyvin nukutuista öistä!)

Olen joskus maininnutkin käyväni psykofyysisessä fysioterapiassa. Viime syksynähän se alkoi ja käyntikertoja on ollut harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti. Tänä aamuna heräsin siihen, että jokin oli eri lailla kun ennen. Jokin niin kummallisesti ja oudosti. Unenpöpperöisenä kesti hetki, ennen kuin aivot älysivät: minähän olen NUKKUNUT sätkimättä koko yön. Ja edellisen yön. Ja sitä edellisen. Ja ties […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

uusi kamuni opamox (tosin vaan lyhytikäinen kamu, i hope)

Torstaina sain itseni setä T:n vastaanotolle. Pillitin, vollotin, enkä nyt onnistunut kovin uskottavaa kuvaa antamaan henkisestä hyvinvoinnistani. Pahoinvoinnista kyllä, täyslaidallisen. Jos jostain olen iloinen, niin siitä, että terapeuttini tuntee minut jo niin hyvin, että osaa arvioida romahduksen lähestymisen minua paremmin. Siitäpä syystä kävelin setä T:n luota takaisin odotushuoneeseen ja hetken kuluttua tapasin täti Lääkärin.  Lääkärin […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

itkuvollotusta setä Terapeutin nojatuolissa

Eipä tarvinnut setä T:n kysyä kuin kaksi sanaa ja tämä nainen vollotti punaisessa nojatuolissa kuin Niagara. ”Mitä kuuluu?” oli aivan liikaa. Sieltähän se sitten tuli – viikkokatsaus lapsettomuushoitojen katkaisemisesta (joo, on siitä jo viikko!), ilta-aikaan lisääntyvästä ahdistuksesta, valvotuista öistä ja painajaisista.  ”Älä nyt piinaa itseäsi sillä ajatuksella, että pitäisi jaksaa ja olla vahva. Tämä tilannehan […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

*rumpujen pärinää* ja lupa edetä

Tänään kävimme lapsettomuuspoliklinikan lähettämänä psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa kahden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.  Lapsettomuuspolilta pyydettiin siis VIELÄ yhtä lausuntoa jo KAHDEN toimitetun lisäksi. Siitä, että minussa ei ole mitään vikaa. (Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri oli kirjannut, että olisi hyvä keskustella pettymyksensietokyvystä ja realistisista odotuksista ja lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista.) Niin me sitten istuimme tunniksi alas ja puhuimme. Kukaan meistä neljästä ei […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

matkakumppanina ptsd

F43.1. Traumaperäinen stressihäiriö. Välillä höystettynä vaikein ahdistus- ja masennusoirein. Me ollaan oltu majakka ja perävaunu jo pitkään. Ensimmäisen kerran, kun eräs psykiatri kyseli ICD-10:n tautiluokituksen mukaisia kysymyksiä, en meinannut uskoa korviani – minun oudoille, kummallisille ja ahdistaville olotiloille löytyi SELITYS. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun kysyin kyyneleet vuolaasti poskille valuen: ”Siis eikö mun päässä olekaan […]