Tag: työ

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kehityskeskustelussa

Voin sanoa, että ensimmäistä kertaa kaikkien työvuosien aikana kehityskeskusteluun meneminen ei pelottanut. Ei jännittänyt, ei ahdistanut. Eikä itse keskustelukaan. Se meni hyvin.   Sain kuulla paljon hyviä ja positiivisia havaintoja työstäni, työotteestani ja itsestäni työntekijänä. Sain antaa palautetta työyhteisöstä ja johtamisesta. Ja keskustelu oli hyvää! Tuntui ihan äärettömän hyvälle istua ja puhua. Tarkastella työtä. Keskustella […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kasvatuskumppanuudesta

Olen varmasti monen silmissä tiukkapipoinen nillittäjä. Mutta olen muutakin. Kasvatuskumppanuus on minulle äärettömän tärkeä asia. Ajattelen, että ilman sitä lapsen varhaiskasvatus ei toteudu. Ei toimi. Kasvatuskumppanuus on jotain, mitä pitää harjoitella. Mitä pitää ruokkia hyvällä. Ja mitä pitää voida arvioida. Kasvatuskumppanuus on sitä, että kuuntelen vanhempia. Aamulla lasta tuodessa ja iltapäivällä hakiessa. Jos vanhempi näyttää […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kuka minä olen?

Oppimisalustalla ryhmäläiset kirjoittelevat tutustumisketjuun itsestään. Jokainen on äiti ja puoliso. Jokaisella on enemmän kuin 2 lasta. Kyyneleet kihoavat tahtomatta silmiin niin, että kirveltää. Olen lykännyt oman viestini lähettämistä viikon. Olen yrittänyt miettiä, kuka minä olen? Mitä minä siihen laitan? Tämänkö? ”Hei, olen AnLottanen. Olen rautainen sosiaalialan ammattilainen; työurani olen tehnyt niin nuoriso- ja kansainvälisyystyössä, seurakuntatyössä […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

älä oleta

Minä toivoisin, että oletettaisiin vähemmän. Viime viikolla opinnoissa puhuttiin vanhemmuuden vahvistamisesta. Sitä sivuttiin koko ajan niin, että ”kuten me kaikki tiedämme omasta elämästämme”. Eivät kuitenkaan kaikki tiedä! Maanantaina olin työpaikan yhteistyökoulutuksessa neuvolassa. Terveydenhoitaja vilkaisi joukkoamme ja tuumasi, että ”tehän olette sen ikäisiä, että teille tämä neuvola onkin tuttu paikka”. Ei kuitenkaan kaikille ole! Perjantaina itkin […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

miten meni viikko (noin niinku omasta mielestä)?

TGIW! To-del-la.  Koko viikon aamuvuoroa tehneenä voin sanoa, että olipa kooma. Joka aamu töihin 6.30, herätys 4.45. Vähäiset unet, järkyttävä sijaishärdelli töissä. Omat ja lainalapset. Liikaa muistettavia asioita. Liian monta vetovastuuta (siis ihan koko viikko) ja liian monta aloituskeskustelua. Mitä siitä seurasi? Pissitin lapsia ja avustin pukemaan ulos. Yksi vastarannankiiski ei halunnut millään pukea. Täti […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kuinka leijonanpentu kesytetään?

Viimeiset kolme viikkoa olen kesyttänyt leijonanpentua. Pienokaista, joka on reagoinut erotilanteissa potkimalla, nipistelemällä ja kirkumalla korvia huumaavaa viidakkokiljuntaa. Olen ottanut kädestä, ohjannut olkapäistä. Näyttänyt kuva kuvalta päivää edemmäs ja sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Istunut vieressä, ottanut syliin. Nostanut heitettyä lautasta ja pyytänyt pienokaistakin nostamaan tai pitämään ruokailuvälineet paikoillaan. Olen opettanut leikkimään automatolla ja hiekkalaatikolla. Olen […]