Tag: työ

Sain pitää eilen seurassani kolmea ihanaa ja valloittavaa lapsukaista, joiden vanhempiin tutustuin töissä ollessani. Lapsista tuli tärkeitä erinäisten tapahtumien johdosta. Irtisanomiseni otettiin vastaan hyvin murheellisesti, lapset roikkuivat kirjaimellisesti minussa kiinni ja minunkin oli vaikea lähteä.  Eilen yksi pieni tuli viereeni istumaan suuren kiven päälle kiivettyämme. Painautui aivan liki, kainaloon. Kiipesi sitten syliin. Huokasi syvään. Puristi […]

Posti toi tänään uuden viranhaltijapäätöksen. Aiemmin kirjoitinkin, että sain työpätkän. Nyt sain pidemmän. Paaaaaaljon pidemmän. Enää ei tarvitse miettiä, mitä sitä sitten tekisi, kun sijaisuus loppuu. Työkenttä pysyy samana. Päiväkotielämä tuntuu ihan hyvälle.  Olen niiiiiiiiiiiin onnellinen. Tanssin ilotanssin varpaat märkinä takapihan terassilla niin, että haaremihousut liehui.  Ja Mies! Mies alunperin tuumasi, että ”tottakai sä sen […]

Kuuntelen eduskunnan kyselytuntia. Välillä kiehun enemmän, välillä vähän vähemmän. Olen töissäni sekä sosiaali- että kasvatuspuolella nähnyt yhteiskunnan nurjan puolen. Olen kirjoittanut ruoka-avustuslappuja perheille, jossa vanhemmat ovat juoneet koko tilin ja lapset eivät enää jaksa syödä kolmatta viikkoa kaurapuuroa kouluruoan lisäksi, jakanut EU-ruokapusseja pienituloisille eläkeläisille, jotka silmät kyynelissä ottavat makaronipussit vastaan ja kiittävät kahvista, käynyt apteekissa […]

Kävin tänään työhaastattelussa. Elämäni lyhimmässä. Näin se meni: Esittelin itseni. Päiväkodin johtaja: ”Luinkin sun paperit. Nyt kysyn vaan, että tulisitko meille töihin?” Totesin, että mielelläni. Sitten kirjoitettiin työsopimus. Vakitoimesta pätkätyöläiseksi, mutta töitä kuitenkin tiedossa loman (5 viikkoa!!) jälkeen. Ei siis tarvetta ansiosidonnaisen hakemiseen. Jee!!! Joskus tapahtuu kivojakin juttuja. <3

Eilen kurvasin viimeistä kertaa päiväkodin pihaan. Kuuntelin pitkään pihassa lintujen aamukonserttia silmät kiinni. Tuntui yhtä aikaa kurjalle ja levolliselle. Eilen oli haikea päivä. Halusin olla lapsia ja vanhempia vastassa. Perustelin tätä sillä, että käsiheipat vanhemmillekin ovat eri asia kuin fb-heipat ja että lapsilla on oikeus hyvästeihin. Minulla on oikeus hyvästeihin. Aamu piti sisällään paljon haleja […]

​ Huomenna on viimeinen työpäivä. Tai käynti työpaikalla. Haluan hyvästellä lapset ja vanhemmat. Työkaverit. Työnantajan. Kuitenkin. Haluan kiittää. Yhdessä eletystä ja koetusta. Hymyistä, kyynelistä. Haleista. Kepposista. Hörönauruista. Ihmettelystä ja köllimisestä. Peleistä. Lauluista. Haluan jättää jotain, mistä pitää huolta. Samalla tavalla kuin minä olen pitänyt pienistä. Olen paketoinut jokaiselle pienelle oman orvokin. Kirjoittanut ohjeet sen hoitoon. […]

Nyt tiedän, mille se tuntuu. Hirveältä. Pahalle. Ei siinä ihmisen ansioilla ole mitään hyötyä. Eikä ihmisellä. Tuli kylmä, tärisin kuin horkassa. Poskia kirvelee kyyneleet. Sisintä puristaa. Kovin. On paha olla. On paha olla. ”Tuotannollis-taloudellisista syistä johtuen työsuhde irtisanotaan 30.5” Eikö tässä keväässä jo olisi riittävästi ilman tätäkin?

Viisivuotias tekee pöydässä kynätehtäviä samalla, kun minä valmistan aamupuuroa koko talolle.  Hän sipsuttaa viereen, nypeltää paidan helmaa ja kysyy: ”Onko sulla lapsia?” ”Ei ole”, minä vastaan ja sydäntä kurtistaa. Tekisi mieli itkeä. En itke, vaan hymyilen ja nostan lapsen syliin. Lapsi silittää poskeani, minä hämmennän puuroa. ”Ei äidillä ja isilläkään ollut ennen kuin mä synnyin […]

Vietän ylityövapaata ja olen innoissani ulkona paistavasta auringosta. Tälle päivälle aiottu metsäjuoksu tosin siirtyy ensi viikon ylityövapaalle, nitkautin nilkkani eilen lasten kanssa metsässä loikkimassa. Äsken seisoin takapihan terassilla ja kuuntelin linnunlaulua. Mieli on aurinkoisempi kuin aikoihin. Miksikö? Oman tilan ottaminen ja omien haaveiden toteuttaminen on tehnyt hyvää. Olen ymmärtänyt syvemmin sen, että minun onnellisuuteni ei […]

fysioterapeutista, jonka akupainannan jälkeen nukun kuin vauva seuraavat pari yötä lapsista, jotka pihalla pyytävät mukaan leikkiin: ”Oo taas se vihreä lohikäärme!” tai ”Sun pitää juosta, mä oon kaikensyöjäzombie eikä sulla voi enää olla mitään, mikä pätee tähän.”. Monelle eskarille leikin tiimellyksessä tapahtuva halaaminen, kädestä pitäminen tai syliin kiipeäminen on niin äärimmäisen tärkeää ja yksi syy […]