Tag: työ

Perjantai oli jännittävä päivä. Koko päiväkoti lähti liikkeelle keltaisissa huomioliiveissään. Jonon ensimmäisellä oli käsissään iso kimppu virpomavitsoja. Kanssaihmisten hymyt ja autoilijoiden vilkutukset tuntuivat lapsista (ja aikuisista) mukavilta. Autoilijat antoivat hienosti tietä vaappuvalle joukkiollemme. Matkalla lauloimme tipulauluja. Kävelyretkemme päämäärä oli läheinen palvelutalo. Olimme menossa virpomaan ja laulamaan pääsiäis(tipu)lauluja. Jännitys tuulikaapissa oli käsin kosketeltava. Opekin jännitti. Mutta […]

Pohjetta kivisteli töissä viime viikolla. Ei, ei veritulppakivistystä. Siihen nousi kunnon mustelma. Eilen mustelma alkoi laskea ja hämmästykseni oli jokseenkin suuri, kun huomasin kivistyksen syyn. Selvät ala- ja ylähampaan jäljet. Hampaan! Pohkeessa! Johtopäätös: joku lapsista oli päättänyt kokeilla purukalustonsa toimivuutta tai sitten sitä, mille ope maistuu.  Loppupäätelmä: toimiva purukalusto, vaikkakin toinen hammas hieman vinossa. Ope […]

Kaksi nelivuotiasta kulkee huoneesta toiseen. ”Meillä on rrrrakkauden rrrrristisaatto”, sanoo yksi ja toinen laulaa sydämensä pohjasta: ”Rrrakastaa, kaikkia meitä tulee rrrrrakastaa.” Lapset menevät ensin toiseen suuntaan, sitten toiseen. Minä yritän avokonttorissani saada täytettyä havainnointilomakkeita ja tuskailen, mitä ihmettä joidenkin arkiasioiden kanssa teen. Ja sitten he ovat siinä, vierellä. Kummankin rakkauden kynttilä (puolimetrinen risti, tehty multikuutioista) […]

Tämä on minun vastalauseeni netissä velloville tiedätkö-mitä-päiväkodissa-oikeasti-tapahtuu-kirjoituksille. Toki varmasti on yksikköjä, joissa henkilökunnan  pahoinvointi iskee silmille ja lapset ovat ennemminkin välttämätön paha kuin mahdollisuus. Ja sitten on yksikköjä, joissa ihan tosiaan panostetaan varhaiskasvatukseen, sitä tehdään sydämen palolla ja innolla. Siellä voi tapahtua vaikka tätä: – nelivuotias ei millään halua pukea päälleen. Ei koskaanikinä eikä varsinkaan […]

Olen viimeisen viikon aikana kokenut jonkinlaista identiteettikriisiä, sillä aamuisin peilistä ei katso tikissä oleva supermarjo. Kuitenkin töissä olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että joku muu valtaa kehoni ja näyttäytyy lapsille. Ai miten niin? No talviurheilussa se varsin hyvin tulee esille. Tapaus 1. Olemme luistelemassa ensimmäistä kertaa. Yksi lapsi ilmoittaa jäälle kävellessä olevansa ”ihan yhtä hyvä […]

Puhuttiin tänään elämän tärkeistä asioista. ”Riepupupu. Ilman sitä mä en nuku.” ”Vessapaperi. Hei miten vois koskaan käydä kakalla jos _ei_olis_ vessapaperia?” ”Tissit.” Minä: ”Niin siis sanotko vielä uudelleen, kun mä en tainnut kuulla?” ”TISSIT!” Minä: ”No miten niin?” ”No kun ne vaan tekee äitistä ja susta niin turvalliset. Noi sun tissit.”   Että niin. Voin […]

Pyhäinpäiväviikonloppu oli henkisesti raskas. Olin ihan uupa. Työmatkalla pyyhin kyyneleitä. Olisin halunnut käpertyä viltin alle ja pysyä siellä siihen asti, että kohdussa ihan oikeasti asuisi joku. En saanut edes takkia pois, kun ensimmäiset pienet kädet kiertyivät jalkojen ympäri. ”Ihanaa, sä tulit! Mä haluun sun viereen sun kanssa lukeen kirjaa.” ”Toitko sä sen lihansyöjäkasvin?” (siis aloitamme […]

Tänään lapsia ulos pukiessa ajattelin ainoastaan yhtä asiaa: HELPOSTI puettavia talvikenkiä.  Kun tuulikaapissa on tungosta, ähnäystä ja kähnäystä ja ollaan todella niin kuin sillipurkissa, niin silloin toivoisi pukemisen käyvän joutuisasti. Mutta. Ei. Ei käy. Ymmärrän kyllä, että nauhakengät ovat söpöjä. Ja lapsia on mahdottoman kiva pukea söpöihin vaatteisiin. Aina söpö ei kuitenkaan ole käytännöllinen. Jos […]

Puen takkia päälle ja huikkaan välipalalla oleville lapsukaisille heipat huomiseen. ”Älä lähde vielä!” Yksi nelivuotias jättää välipalansa kesken, loikkaa ylös pöydästä ja kipaisee luokse, suoraan syliin. ”Arvaa, miks huominen on mun lempipäivä?”, hän kysyy. En keksi. Tarjoan temppukoulua. Muskaria. Pakkaskelejä. ”No EEEEEEEI. Etsä arvaa? No TIETYSTI siks, kun mä pääsen sun syliin!”   Minä todella […]

Tänään töissä tuli tilanne, jossa kiinteistön omistaja puhui hyvin halventavaan sävyyn työpaikkamme naisista. ”Nuo tyhjäpäiset akat” kuului useammassa lauseessa. Sisällä kiehui. En voinut olla puuttumatta. En voinut. Menin hänen eteensä, katsoin suoraan silmiin. Sanoin, että ensinnäkään en ole akka, vaan nainen. Toisekseen, jatkoin, työpaikallamme ei ole ainuttakaan tyhjäpäistä vaan työhönsä sitoutuneita, motivoituneita ja ammattitaitoisia ihmisiä. […]