Tag: työ

Lapsi tuli töissä keskeyttämään palaverin. ”Ikkunan hämähäkinverkkoon on jäänyt kiinni kärpänen!” Lapsi ei hyväksynyt sitä, että hämähäkki söisi kärpäsen, vaan hetken hiljaisuuden jälkeen palasi takaisin – nyt kärpänen kädessään. Minä tuumasin spontaanisti: ”Voi rakas!” ”Pelastetaan se”, sanoi hän ja minä lähdin avaamaan ulko-ovea kärpäselle. Sinne pääsi, omin siivin. Vapauteen.  Suljin ovea. Pienet kädet tarrasivat polvista […]

Töissä pitkin kevättä on tiedusteltu perheestä. Ja minusta. Uutena työntekijänä sitä joutuu aina jonkinlaiseen valokeilaan, joka valaisee välillä kirkkaastikin. Uteliaisuuden valokeilaan.  Tänään yksi kanssatyöstävä kysyi, haluaisinko lapsia vai olemmeko Miehen kanssa onnellisempia kaksin. Tähän asti olen vähän väistellyt perheeseen liittyviä kysymyksiä. Mutta tänään oli jotenkin toisin. En jaksanut selitellä. Kerroin suoraan, että haluaisimme, mutta emme […]

”Mä en nyt ehdi pysähtyä, kun mun pitää elää”, tuumasi yksi pienistä tänään. Olipa viisaasti sanottu. Mitä sitä turhaan jää jurnimaan tympeisiin ajatusmalleihin tai möksöoloihin? Niin. Mitäpä. Täälläkin on viimeinen viikko eletty. Välillä on tullut itku, välillä nauru. Välillä on (ainakin töissä) meinattu tikahtua hihitykseen. Välillä on pidetty sylissä (töissä ja kotona). Välillä on pussailtu […]

Helmikuussa irtisanouduin. Irtisanoutumista edelsi liian pitkä paskaa niskaan- jakso töissä. On työpaikkoja, joissa edelleen johtajuus ei toimi ja joissa sitten syytellään omasta väsymyksestä kaikkea, mikä liikkuu (tai ei liiku). Siinä vaiheessa, kun aamuisin muutaman sadan metrin automatkan jälkeen leukaperiä alkoi jo kiristää ja kiristys vaan paheni sitä mukaan, mitä lähemmäs työpaikkaa tulin ja kun toivoin, […]

Tänään aamupalalla oli viinirypäleitä ja rusinoita. Lapsi esitti kysymyksen: ”Hei mistä rusinat tulee?” Minä nohevasti kehotin katsomaan lautasella olevaa viinirypälettä ja sitten rusinaa. minä: ”Rusina on kuivatettu viinirypäle.” Lapsen silmät leviävät suuriksi kuin lautaset. ”Ai siis tämmöinen viiniräpäle?”, tarkistaa hän ja nostaa pulleaa, mehukasta rypälettä. ”Niin juuri, se on ollut semmoinen. Sitten se on kuivattu […]

Tänään, tappelun jälkimainingeissa, istuimme vierekkäin käytävän lattialla. Sinun tukkasi oli sekaisin painiottelusta ja poskesi märät harmikyyneleistä. Siinä, lattialla, istuttiin. Kuivasin poskiasi, hellästi. Silitin hiuksiasi pois silmiltä. Tulit istumaan ihan liki, painauduit minua vasten. Tarrasit vyötäisiltä kiinni ja hautasit kasvosi käsivarteeni. Minä istuin siinä, silitin. Kuuntelin sinun harmiasi, sinun kokemaasi. Pyysit puhaltamaan polvesta pipiä pois. Puhalsin. […]

Mitä minulle kuuluu? Kun nyt vastaan, niin tarkoitan, mitä sanon. Enkä (tällä kertaa) edes valehtele tai kaunistele asiaa. Ei ole mitään syytä.  Minulla on kaikki hyvin. On (putkiremontin runtelema) koti, josta tänään lähti puolet eteisen katosta. On Moccamaster, joka keittää aamukahvia samalla, kun kävelen hakemaan lehden ja samalla imen keuhkot täyteen aamuraikkautta ja sielun täyteen […]

Eilen se iski. Istuin lattialla, sylissä kaksi lasta. Selän takana toiset kaksi kiehnäämässä, roikkumassa. Kikatuksen määrä oli pienessä eteisessä jo korvia huumaavaa. Pieniä villasukkia, sukkalukkoja, kurahousujen lahkeiden laittamista saappaiden päälle. Pipon kanssa ”kuka siellä”- loruttelua. Vetoketjujen vetämistä, kaulaliinan tarkistamista. Hipsutuksia. Taputuksia.  Koko sen ajan, kun autoin lapsia ulos, takaraivossa jyski kaksi sanaa. Vaikka kikatin mukana, […]

Jep. Ensimmäinen päivä uutta elämää takana. Hengissä. Siitä huolimatta, että.. – aamukahvi läikkyi pöydälle – KAIKKI muutkin olivat ajamassa SAMAAN suuntaan peräkärryineen ja matkailuautoineen (Hei ihan vakavasti, KUKA lähtee vapaaehtoisesti liikkeelle 6.30?) – sain ensimmäisen lapsen itkemään jo eteisessä. ”BYÄÄÄÄH! Sun sukkien lehmällä on surullinen ilme! BYÄÄH!” – erehdyin kysymään aamupalapöydässä, että ”Ai mikä on […]

”Hakijalla ei ole oikeutta päivärahaan, koska hakija on itse irtisanoutunut työstään. Hakijalta puuttuu lääkärintodistus, jossa todettaisiin hakijan olevan epäkelpo virkaansa.” No siinäpä oiva peruste. Varsinkin kun ottaa huomioon seuraavat asiat: – meinasin kuolla työtiloihin. Sain niin pahan anafylaktisen reaktion, että hengenlähtö oli kiinni minuuteista.  – allergisoiduin työtiloille niin, että sain allergiaoireita siellä olleista työkavereista ja […]