Tag: vammaisuus

Silloin, kun on vähän väsynyt, oppii katsomaan maailmaa ruohonjuuritasolta. Kun ei jaksa kurkottaa korkealle, oppii suoriutumaan arjesta luovasti leppoistamalla. Ja välillä, kun toivottomuus tulevaisuuden suhteen tuntuu äärimmäisen suurelta,  pienet ilot tuntuvat valtavan voimauttavilta.  Juuri nyt iloitsen kolmesta asiasta: siitä, että Mies pystyy nukkumaan kasvot minuun päin (koska lihaskireys on helpompi eikä vaadi selkäkivun takia nukkumista […]

Mies on kuntoutusjaksolla. Ollut jo yli viikon. Minä tuuletun. Ensimmäinen viikko kotona meni hämmästellessä ja kölliessä. Tällä toisella viikolla on jo ollut helpompaa. Vaikka yöllä säpsähdänkin siihen, että on liian hiljaista.  Siihen tottuu, että ajattelee ensin toisen tarpeet ja hyvinvoinnin. Että aamulla ensimmäisenä kiirehtii suihkuun ja lehden hakuun, jotta ehtii auttaa ylös sängystä ja tuoliin, pukea […]

Mummi sanoi aina, että ”kun konstit loppuu, niin keinot jää”. Miten totta! On paljon sellaista, mitä ei (vieläkään) voida yhdessä tehdä. Mutta myös paljon sellaista, mitä voidaan. Kun vaan mietitään. Kuten esimerkiksi mennä yhdessä Citymarketiin isoille ruokaostoksille invataksilla.  Minun viikonloppuni oli täydellinen, kun ostostelun jälkeen mentiin munkkikahville kahvilaan. Kahville. Yhdessä. Tähän yhdessä tekemiseen pitää tottua. […]

Mies ehdotti perjantaina, että mentäisiinkö ulos. Siis ihan aikuisten oikeasti ulos. Kahdestaan. Edellisen kerran olemme olleet ulkona kahdestaan…ööö…ennen turvotuksia ja painehaavoja.. varmaan vuonna 2013. Siis ihan oikeasti. Tähän ei lasketa sukujuhlia eikä grillaamista takapihalla, vaikka ulkona ollaan silloinkin syöty. No eilen me lähdettiin. Ulos. Syömään. Laitoin tukkaa, meikkasin. Pistin mekon päälle. Mies katsoi pitkään ja […]

Facebook, tuo kaikkien turhien(kin) uutisten tyyssija, nostatti kiukkukihinän tänään jakamalla yhden ihmisen mielipidettä vammaisuudesta ja vammaisista.  Että pyörätuolin hinnalla elelisi pari vuotta mukavasti. Että vammaisten harrastusmahdollisuudet menevät yli terveiden harrastusmahdollisuuksien. Ja niin edelleen. No, tämä on nyt sitten se eriävä mielipide. Vaikka en missään vaiheessa ole arvottanut Miestäni hänen vammansa mukaan, muu yhteiskunta tekee sen. […]

  Tämän klipin jälkeen jälleen kiitän siitä, että maailmassa innovoidaan uusia apuvälineitä. Vamma voi olla hidaste, mutta sen ei tarvitse olla este. Millekään. Ei myöskään rakkaudella sanotuille sanoille. <3

Viikonlopun HS:n juttu kehitysvammaisten asuntolan rakentamisen viivytystaistelusta nostatti maitoja.  Siis hei, IHAN OIKEESTI, mitä vikaa meidän aikuisissa kansalaisissa on? Niissä _muka_terveissä? Voiko ajatusvamma olla todella noin syvä? Arjalaista yhteiskuntaako tässä pitäisi alkaa muodostaa? Voi idiotismi ja idiootit. NIMBY-ilmiö ei ole mikään uusi ilmiö. Kotipaikkakunnallani rakennettiin nuorille tukiasuntoja. Vanhemmat nousivat barrikadeille vastustamaan hanketta, ettei kultamussukoiden tarvitsisi […]

Kun puoliso istuu pyörätuolissa, sitä huomaakin tarkastelevansa maailmaa hieman eri vinkkelistä. Ärsyynnyn siitä, jos joku ajaa päräyttää inva-paikalle ilman inva-lappua vaan siksi, että ”mä vaan käväisen tuossa Prismassa”. Ärsyynnyn siitä, jos myyjä puhuu minulle eikä Miehelle, kun ollaan ostoksilla. Mies välillä pamauttaakin, että ”ei mun aivoissa ole mitään vikaa, vaikka jalat toimii vähän huonosti.” Kihisen […]