”tämä hoito pitää välittömästi keskeyttää”

Puhelin soi useita kertoja, ennen kuin saan sen kaivettua kassista.

Mies soittaa. ”Ylilääkäri soitti. Sun pitää lopettaa piikit tänään”, saa hän sanottua.

Minä meinaan ajaa ojaan. Silmissä sumenee, itku puskee läpi silmäluomien ja huudan puhelimeen. ”MIKSI?” 

Selviää, että Miehestä vasta viime viikolla otetut labrat ovat valmistuneet. Ja että Lääkäri on vasta tänään tavoittanut jonkun spesialistin Tampereelta. Ja että labratulosten mukaan Miehen siittiötuotanto on vajaa. Kurkkua kuristaa. 

Kotona on vastassa hartiat kyyryssä istuva Mies. Silmät kyynelissä. Itketään molemmat. Itken suruitkua ja kiukkuitkua. En voi ymmärtää, miten tätä ei tutkittu jo 1,5 vuotta sitten! Miten tämä voi olla mahdollista?!? Miten tässä voi käydä näin? Että ei kannata jatkaa hoitoa, ei vaikka olen sen jo aloittanut. Ei, vaikka edellisellä  kerralla hedelmöittyi kaksi munasolua. Ei, koska lääkäri sanoo niin.

Maanantain ultra vaihtui suunnitteluajaksi. Voi luoja, miten minä inhoan sitä sanaa. Suunnittelu.

Ensi viikolla Miehelle alkavat Pregnyl-piikit. 3kk:n ajan. Polilta oli lääkäri lohduttanut, että vielä syksyllä ehtisi kerran yrittää icsiä. Tavasin kalenteria kuin mielipuoli yrittäessäni laskea päiviä, viikkoja ja kuukautisten alkamisia. Toivo vaihtui epätoivoon. Joulutauko. Poli on kiinni. Ei onnistu. Ei millään.

Minulta vedettiiin matto jalkojen alta. Meiltä vedettiin. Miksi tätä ei selvitetty jo keväällä 2012? Miten meidät voidaan pettää näin?

Itkettää. Tekisi mieli huutaa. Sydämeen sattuu. Sieluun sattuu. 

On paha olla.