tämän päivän tilinpäätös: onnistuin!

Tänään en ole hermostunut kertaakaan.

Tänään en ole kiroillut kertaakaan.

En ole paiskonut ovia, en polkenut jalkaa, en tuhahdellut (siis kiroillut äänettömästi, kuten Mies sanoo), en järjestänyt minkään valtakunnan konfliktia.

Sen sijaan olen nukkunut pitkään, venytellyt ja vanunut kukkalakanoissa auringonpaistetta ihastellen. Tehnyt lumitöitä terassilla, hipsutellut tiluksilla ja tutkaillut maasta ylös versovia sinivuokon varsia ja lehtiä. Hippaloinut itseni lattaritunnille. Vienyt kukkurallisen kassin lastenkirjoja Siskonpoikaselle, joka sairastaa. 

Olen silitellyt Miestä ohikulkiessa ja välillä pysähtynyt halaamaan. Suikannut suukon silloin tällöin. Viikannut muutaman pyykin, loput jääköön takkahuoneeseen. 

Sohvallakin olen loikoillut ja syönyt kevään ensimmäisen jäätelön.

Mieli on tyyni. Levollinen. Ei kelloa, ei aikatauluja. Ei kiirettä, ei hermostumista.

Rauha. Sydämessä ja päässä. 

Levosta on hyvä ponnistaa alkavaan viikkoon. Tämä sunnuntai on todella ollut lepopäivä!