tipuaskeleita

Jännittää. 

Huomenna menemme keskustelemaan lahjasoluhoidoista paritapaamisen muodossa. 

On siitä täällä kotonakin puhuttu, vähän. On jotenkin vaikea aloittaa. Kumpikaan ei osaa. Tuntuisi jotenkin tyhmältä todeta, että ”puhutaan nyt niistä siittiöistä”. Kyllä me ollaan monista vaikeista asioista puhuttu, mutta tämä on ehkä niistä vaikeista vaikein. Vaikka ollaankin samaa mieltä ja samalla puolella. Vaikka tietää, että  toinen tekisi ihan mitä vaan (niin kuin nyt suostuisi käyttämään lahjasoluja!) toisen puolesta. Antaisi vaikka mitä, että toisen olisi helpompi. Silittäisi yön läpeensä tai pitäisi sylissä tai puhaltaisi pahan pois, jos vaan pystyisi.

Ehkä setä psykologi ja täti sairaanhoitaja voivat luotsata meitä tämän läpi. Majakkaa todella tarvitaan!

Mennään vähän kerrallaan eteenpäin. Ehkä niin on hyvä?

ps. olen tehnyt tipuaskelin lähentymistä myös hengellisesti. Iltarukous on lyhyt ja ytimekäs. ”Auta. Anna voimia!” Tässä tilanteessa kaikki apu on otettava vastaan.