toivomus päiväkodin tuulikaapista

Tänään lapsia ulos pukiessa ajattelin ainoastaan yhtä asiaa: HELPOSTI puettavia talvikenkiä. 

Kun tuulikaapissa on tungosta, ähnäystä ja kähnäystä ja ollaan todella niin kuin sillipurkissa, niin silloin toivoisi pukemisen käyvän joutuisasti. Mutta. Ei. Ei käy.

Ymmärrän kyllä, että nauhakengät ovat söpöjä. Ja lapsia on mahdottoman kiva pukea söpöihin vaatteisiin. Aina söpö ei kuitenkaan ole käytännöllinen.

Jos nelivuotias ei osaa itse solmia nauhakenkiään (eikä eskarikaan vielä), niin miksi sellaiset on ostettava? Tai miksi sellaiset pitää laittaa päiväkotiin? Lapsi pääsisi helpommalla ja vähemmällä raivoamisella, jos jalassa olisi helposti puettavat kengät. Joko tarralla tai mallia kuoma.

Jos siellä kotieteisessä aamulla änistään ja känistään ja raivotaan kenkien sitomisen kanssa, niin kerropa se viidellätoista. Tai kahdellakymmenellä. Tervetuloa päiväkotiin solmimaan Sohvi-Ulpukan tai Tero-Taavetin kenkiä. Minä ohjaisin sen ajan mielummin pihapelejä tai olisin hippaa, jotta Ville-eevertti ei ehtisi odottaessaan jo mottaista Minttua tai riisua itseään ilkosen alasti, kun ”tuli liian kuuma”. Vaikka kuinka logistisesti yrittäisi pukemista hoitaa, niin kuuma tulee. Kaikilla. Myös opella.

Siksi toivonkin: muista kaikkien vaatteiden, myös kenkien kanssa käytännöllisyys ja helppous, pliis!