”tuntuu, että olisin taas elossa”

Eilen oli meille hyvin rakkaan ystäväpariskunnan tuplasynttärit. Eilisaamuun asti pähkättiin lähtöä. Kun koipi ei ihan mielettömästi vihoitellut ja kun sain haettua aamuhaipakassa Sokokselta kahta kokoa pienemmät tukisukkahousut [älä usko äitiä äläkä myyjää, vaan päätä koko ihan itse] sekä ruusut, niin päätettiin kuitenkin lähteä. 

Se oli hyvä päätös. Oli niin mukavaa. Leppoisaa, rentoa, sopivasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita pyörätuolilla. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyvää boolia. Laulua. Soittoa. Naurua. Iloa. Halauksia. Pusuja. Karaokea. Tanssia. Boolia. Ulkotulia. Tuikkuja. Lämmin kamina. Kaunis mekko. Vieressä komea Mies. Höpöjuttuja. Mukavia keskusteluita. Yhdessä oloa. Viihtymistä. 

Aamuyön pimeinä tunteina palattiin kotiin. Me, jotka ei olla koko vuonna oltu missään. Ja kun viimein sain pään tyynyyn, sanoin ihan ääneen: ”Kulta, musta tuntuu, että olisin taas elossa.”

Kiitos ystävistä. Kiitos juhlista. Aina on aihetta juhlaan ja elämä todella on juhlistamisen arvoinen!